Substantiivi taipuu ukrainassa seitsemässä sijassa ja kahdessa luvussa. Kieliopillisia sukuja on kolme.
Suku
Kolme kieliopillista sukua ovat maskuliini, feminiini ja neutri:[1]
Maskuliinien päätteet: ns. nollapääte, eli konsonantti
Feminiinien päätteet: -a ja -я
Neutrien päätteet: -o ja -e
Luonnollinen suku määrittelee naista tarkoittavat sanat automaattisesti feminiineiksi (корова: lehmä) ja miestä tarkoittavat maskuliineiksi (бик: härkä) riippumatta siitä, mihin kirjaimeen ne päättyvät.[1]
Luku
Lukuja ukrainassa on kaksi (yksikkö ja monikko) ja monikko määräytyy substantiivin päätteen mukaan:[2]
omistusrakenteet, kieltolauseet, tietyt prepositiot
Datiivi
сестрі
epäsuora objekti
Akkusatiivi
сестру
suora objekti, tietyt prepositiot
Instrumentaali
сестрою
välineellisyys, tietyt prepositiot
Lokatiivi
сестрі
paikan ja suunnan ilmaukset, vaatiin aina preposition
Vokatiivi
cестро!
puhuttelu
Pronominit
Persoonapronominit
Persoonapronomien subjektimuodot ovat seuraavat:[5]
Yksikkö
Monikko
I pers.
я
ми
II pers.
ти
ви
III pers.
він (m.)
вoнa (f.)
вoнo (n.)
вони
Adjektiivit
Adjektiivi taipuu myös suvussa, luvussa ja sijaissa siihen liittyvän substantiivin mukaan.[6]
Verbit
Aikamuotoja ukrainassa on kolme (preesens, preteriti ja futuuri) ja verbi taipuu tekijän luvun mukaan. Muiden slaavilaisten kielten tavoin verbeistä erotellaan imperfektiivinen ja perfektiivinen aspekti, joilla korvataan puuttuvia aikamuotoja.[7]
Verbit jaetaan kolmeen luokkaan sen perusteella, miten ne taipuvat ja tämä näkyy monikon 3. persoonan päätteestä: I konjugaatiossa se on -уть/-ють, II konjugaatiossa -aть/-ять ja loput verbeistä ovat epäsäännöllisiä. Infinitiivin tunnus on yleensä -ти.[8]
Sanajärjestys on varsin vapaa, koska ukrainan substantiivit ja verbit taipuvat sen verran, että niistä selviää sanojen kieliopillinen merkitys. Perussanajärjestys on SVO. Kopulaa ei ukrainassa kielessä käytetä. Adjektiivi sijoittuu yleensä ennen substantiivia.[10] Kieltosana sijoittuu lähtökohtaisesti verbin eteen.[11]
