Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Ukrainan joukkojen kesäoffensiivi 2014 oli Itä-Ukrainan kriisin vaihe, jossa hallituksen joukot valtasivat kapinallisilta alueita. Ukrainan armeija tulitti kapinallisten valvomia asutuskeskuksia raskain asein. Runsaasti pakonalaisia pakeni Venäjälle. kapinalliset luopuivat heinäkuussa valvomastaan keskuksesta Slovjanskista. Venäläisten aseistamat separaristit ampuivat heinäkuussa alas maleasialaisen matkustajakoneen. Venäjän puolelta tullut vapaaehtoinen apu pysäytti kapinallisten vastahyökkäyksen elokuussa 2014.
Maanantaina 26. toukokuuta 2014 käytiin tähän mennessä kovimmat taistelut, kun Ukrainan asejoukot surmasivat kymmeniä separatisteja vallatessaan takaisin Donetskin lentokentän, kärsimättä itse miestappioita.[1] 33 ruumishuoneelle tuodusta noin 50 kuolleesta kapinallisesta oli Venäjän kansalaisia.[2]. Slovjanskin lähellä kuoli noin 12 ukrainalaista sotilasta, kun separatistit ampuivat Ukrainan hallituksen sotilaita kuljettaneen helikopterin alas. Slovjanskin alueella oli Ukrainan armeijan tulitus tappanut ja ajanut pakoon joitain siviilejä.[3] Venäjän TV esitti 28. toukokuuta väitteitä siitä, että Ukrainan armeija tulittaa raskain asein Slovjanskia ja Kramatorskia osuen siviilikohteisiinkin [4][5] aloitettuaan mittavan sotilasoperaation näiden valtaamiseksi. Molempien osapuolten sotatoimia haittasivat yhä muun muassa joukkojen koordinaation puute ja muut ongelmat,[6] jotka estivät joukkoja toimimasta tehokkaasti ja tuloksellisesti. Osin jo aiemmin alkanut Venäjän joukkojen vetäytyminen Ukrainan rajalta oli täydessä vauhdissa 30. toukokuuta 2014.
Ukrainan hallitus ja länsi vaativat Venäjää sulkemaan Ukrainan vastaisen rajansa niin, etteivät aseelliset taistelijat pääse Venäjältä Ukrainaan[7]. Venäjä ei suostunut tähän, mutta sanoi lähettävänsä ehkä humanitaarista apua Ukrainaan[8]. Ukraina ja Venäjä pääsivät osittaiseen sopuun kaasukiistassaan. Etyj harkitsi tarkkailijoidensa uudelleenjärjestelyjä sieppausuhan ja taistelujen takia.
Ukrainan hallituksen hyökkäys kesäkuussa, siviiliuhrit
Itä-Ukrainan Donetskin ja Luhanskin alueiden aseellisen kapinan alueet kartalla. Sinisen tummuus kertoo kapinallistaistelijoiden määrän. Keltaisella on kuvattu alueet, jossa Ukrainan presidentinvaaleihin osallistui yli 10 % äänestäjistä.lähde?
Kesäkuun 3. päivänä sekä venäläinen, valtiollinen uutistoimisto Itar-Tass että Ukrainan sisäministeri Arsen Avakov ilmoittivat laajamittaisesta hyökkäyksestä muun muassa Slovjanskiin. Avakov käytti maan turvallisuusviranomaisten toimista nimitystä ”terrorismin vastainen operaatio”. Avakov on kehottanut muun muassa Donetskin ja Luhanskin alueen siviileitä on pysymään sisätiloissa.[9][10]
Ukrainan virallista linjaa lähellä olevat lähteetlähde tarkemmin? kertoivat muun muassa että Krasnyi Lymanin kaupunki Donetskin alueen pohjoisosassa oli päivän (3. kesäkuuta) aikana saatu hallituksen valvontaan, vaikka separatistien konekivääritulitus pudotti taistelujen aikana yhden ukrainalaisen helikopterin. Separaisteille oli annettu uhkavaatimus antautua tai tulla tapetuksi. Suuressa terrorismin vastaisessa taistelussa Slovjanskin lähistöllä Semenivkan kylän seudulla kerrottiin suurista henkilömenetyksistä. Jopa 300 tai 500 aseistautuneen ”terrorististin” raportoitiin kuolleen ja 500 tai 1 500 haavoittuneen. Ukrainan turvallisuusviranomaiset kertoivat menettäneensä itse tässä taistelussa kolme sotilasta ja 50 haavoittuneen. Separatistijohtaja kuitenkin kiisti nämä lukumäärät ja väitti Ukrainan joukkojen kärsineen suuremmat tappiot kuin separatistitaistelijat.[11][12] Puolustushallinto kertoi, että mahdollisesti yhdestä Venäjän Krimin alueelta haltuunsa ottamasta MiG-29-sotilaslentokoneesta olisi tulitettu siviilejä.[12] Luhanskin kaupungin lounaisosissa Ukrainan rajavartioston varikkotiloja (48.5240°N, 39.2580°E) piiritti myös 3. kesäkuuta yli 300 Venäjä-mielisen taistelijan joukko. Raskain konekiväärein, panssarintorjunta-asein ja kranaatinheittimin aseistautuneiden piirittäjien joukossa raportoitiin olevan Venäjän puolelta tulleita Donin kasakkoja. Edellispäivän taistelussa esimerkiksi venäläinen RT-televisiokanava näytti hyökkääjien piiloutuneen paljolti siviiliasutuksen joukkoon ja panssarintorjunta-aseita käytetyn viereisen kerrostalon katolta. Ukrainalaistaho arvioi hyökkääjien käyttäneen siviilejä ihmiskilpinään. Ukrainalaislähde raportoi jo 3. kesäkuuta päivällä yhdeksän hyökkääjän menehtyneen ja 28:n haavoittuneen, vaikka piiritys jatkui tämän jälkeenkin. Myös ukrainalaisvarikkoa puolustaneita rajavartijoita haavoittui päivän aikana.[12][13][14]
Ukrainalaislähteiden mukaan Itä-Ukrainassa toimivien ”terroristien” aktiivijoukko käsittää arviolta noin 10 000 aseistautunutta taistelijaa, joiden puolella on luokkaa kymmenen prosenttia alueen väestöstä.[15]
Entisen GRU-upseerin Igor Srelkovin miehet pidättivät 10. kesäkuuta Slovjanskin kapinapormestarin Vjatšeslav Ponomarjovin vieden vangiksi SBU:n rakennukseen syyttäen tätä julkisten varojen väärinkäytöstä.[16] Tapaus liittyi kapinallisten keskinäiseen valtataisteluun. Venäjältä tulleet taistelijat koettivat saada kurittomat kapinalliset valvontaansa.[17]
Ukrainan mukaan lähde tarkemmin?kolme panssaria oli tullut Venäjän puolelta rajaa Ukrainaan 12. kesäkuuta mennessä. Venäjä kiisti tämän, ja syytti ukrainalaisten miehistönkuljetusvaunujen käyneen Venäjällä. Ukrainan joukot hyökkäsivät onnistuneesti Mariupolissa ja ilmoittivat varmistaneensa yli 100 km Ukrainan rajaa. Pohjoisempana Slovjansk oli ollut saarrettuna jo kuukauden ja olot kaupungissa olivat saarron takia sietämättömät.[18] 12. kesäkuuta tapahtui viikon sisään jo toinen Donetskin tasavallan johtajan Denis Pushilinin murhayritys[19] autopommilla, mutta koska Pushilin ei ollut käyttänyt räjähtänyttä autoa pariin päivään, attentaatti epäonnistui.[20] Edellisellä viikolla oli murhattu ampumalla Pushilinin avustaja Maksim Petrukhin.[21]selvennä
Separatistit ampuivat perjantaina 13. kesäkuuta 2014 alas armeijan kuljetuskoneen, jolloin 40 sotilasta ja yhdeksän miehistön jäsentä kuolivat.[22] Tapauksen johdosta julistettiin kansallinen surupäivä. Ukrainan ulkoministeri käytti Venäjän vastaista mielenosoitusta rauhoitellessaan Putinista alatyylistä sanaa. Ukrainan poliisijoukot eivät tätä ennen olleet onnistuneet rauhoittamaan suuttuneita protestoijia.[23] Venäjä vaati Ukrainan ulkoministerin vaihtamista.[24]
Venäjän kantaa ainakin osin levittävä RT oli kertonut paljon Ukrainan armeijan tulituksen aiheuttamista siviiliuhreista. Kaksi venäläistä toimittajaa kuoli Itä-Ukrainassa, mistä Putin ilmaisi huolensa.lähde?
EU-sopimus
Poroshenko sanoi 19. kesäkuuta 2014 Ukraina allekirjoittavan viikon sisään sopimuksen EU:n kanssa. Hän sanoi myös maan olevan sotatilassa, mutta toisaalta pyrki yksipuolisella tulitauolla kriisin ratkaisuun. Tuliteon ehtona oli kuitenkin se, että Ukraina varmistaisi ensin sotilasoperaatiollaan maan itärajan[25]. Donetskin separatistit eivät suostuneet tulitaukoon[26]. Samana päivänä separatistit hyökkäsivät erään tiedon mukaan 4000 miehen voimin Slovjanskin itäpuolella Krasny Limassa, jolloin käytiin sodan siihen asti rajuimmat taistelut[27].
Separatistit olivat häviämässä taistelunsa kapinakeskus Slovjanskissa, minkä separatistien sotilastiedostaja Igor Srelkov kertoi Youtube-videossa[28]. Strelkov pyysi Venäjältä apua, koska Slovjanskin alueen separatistien huoltoyhteys oli menossa poikki. Mutta juhannusaattona 2014 Slovjansk oli yhä separatisteilla[29].
Venäjällä sanottiin armeijan ampuvan raskailla aseille siviileitä ja tilanteen kehittyvän kohti kansanmurhaa[30][31]. Donetskin alueella vedenjakelu oli vaikeaa taistelujen aiheuttamien vaurioiden takia.
Ukrainalaiset ilmoittivat 30. kesäkuuta 2014 sulkeneensa Venäjän vastaisen rajan estäen rajan takaa tulevat asekuljetukset[32]. Samana päivänä Ukrainan armeijan edustaja väitti 300 separatistin kuolleen Yampilin ja Zakitnen kylien lähellä. Lukua ei voitu vahvistaa, mutta separatistien edustaja sanoi heidän kärsineen raskaita tappioita[33].
Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussenin mukaan Venäläiset olivat uudestaan alkaneet 19. kesäkuuta keskittää joukkoja Ukrainan rajalle[34]. Venäjän tiedottajan mukaan kyse oli vain Putinin lupaamasta rajavartioinnin vahvistamisesta[35]. Tiedottaja Dmitri Peskovin mukaan Venäjä teki niin estääkseen laittoman aseiden salakuljetuksen rajan yli, niin kuin Ukraina ja länsi olivat pyytäneet[36]. Mutta erään lähteen mukaan Venäjän joukkojen oli tarkoitus suojella Itä-Ukrainan siviilejä. Yhdysvallat varoitti jälleen Venäjää käyttämästä armeijaansa Itä-Ukrainassa[37].
Kesäkuun tulitauko, pakolaisia Venäjälle
Poroshenkon rauhantarjoukseen liittyi viikon mittainen tulitauko, joka alkoi juhannusaattona. Mutta Poroshenko sanoi, että aseensa pitävät terroristit tuhotaan.[38] Venäjä katsoi Poroshenkon rauhantarjouksen uhkavaatimukseksi, koska ehdotuksesta puuttui neuvottelujen aloittaminen.
Ulkoministeri lavrovin mukaan sotilasoperaatiota kiihdytettiin samaan aikaan, kun esitettiin Geneven sopimuksen mukaista huonompi suunnitelma.[39]
Separatistit hylkäsivät rauhansuunnitelman ja vaativat Ukrainaa lopettamaan operaationsa. Jotkut olivat hyökänneet Ukrainan vastaisella rajalla olevan venäläisen raja-aseman kimppuun.[40] Venäläisten mukaan Ukraina puolelta ammuttiin raja-asemaa tykillä,[41] ja Ukrainan virallisen tiedotteen mukaan kyse oli separatistien provokaatiosta.[42]
Ukraina syytti kapinallisia tulitauon rikkomisesta 21. kesäkuuta 2014.[43] Venäjä määräsi samana päivänä 65 000 miehen vahvuiset Keski-Venäjän joukkonsa taisteluvalmiuteen[44][45] harjoituksia varten.[46][47] Länsivallat uhkasivat uusilla toimilla, jollei Venäjä estä separtistien tukea.[48] Samana päivänä Putin ilmoitti tukevansa rauhansuunnitelmaa,[49] mutta penäsi vuoropuhelua ja neuvotteluja osapuolten välille.[50] Putin sanoi, ettei rauhanehdotus saa olla uhkavaatimus.[51] Porošenko varoitti "suunnitelma B:stä", jos tulitauko epäonnistuu.[52][53] Putin kehotti 22. kesäkuuta kaikkia osapuolia lopettamaan taistelut,[54] ja Porošenko suostui neuvotteluihin kapinallisten kanssa.[55] Porošenko lupasi suurempaa autonomiaa ja venäjän kielelle tasavertaista asemaa, muttei kapinallisille itsenäisyyttä. Porošenko lupasi Venäjältä tulleille turvallista poistumiskäytävää, muttei toisaalta luvannut armahdusta Ukrainan sotilaita surmanneille ja vakaviin rikoksiin syyllistyneille. Myös separatistit liittyivät 23. kesäkuuta 2014 tulitaukoon,[56] mutta hajanaisia ammuskeluja esiintyi yhä.[57] Seuraavana päivänä Putin ilmoitti, että hän haluaa että parlamentti peruuttaa Venäjän voimankäyttöoikeuden Itä-Ukrainassa, mitä Ukraina kiitti.[58] Separatistit syyttivät hallitusta tulitauon rikkomisesta 24. kesäkuuta, ja samana päivänä separatistit itse rikkoivat monta kertaa tulitaukoa mm ampuivat sotilashelikopterin alas.[59] Yhdysvallat uhkasi 26. kesäkuuta yhä Venäjää lisäpakotteilla, vaikka Putinin mukaan hänellä ei ollut valtaa separatisteihin.[60] Ukraina allekirjoitti 27. kesäkuuta vapaakauppasopimuksen EU:n kanssa, ja Venäjä uhkaili Ukrainaa vakavilla seurauksilla.[61]
Ukrainasta Venäjälle paenneiden siviilien määrä on noussut yli 100 000:een.[62]
Kapinalliset luopuvat Slovjanskista ja Kramatorskista
Ukrainan lopetti rakoilleen tulitauon 1. heinäkuuta 2014, jolloin sen armeija hyökkäsi taas separatisteja vastaan[63] eri puolilla Itä-Ukrainaa. Venäjä oli pahoillaan tulitauon loppumisesta ja syytti länttä jälleen kerran geopoliittisesta pelistä[64]. Ukraina syytti kapinallisia tulitauon rikkomisesta. Kapinallisten taistelutahto oli korkealla, mutta Ukrainan armeijan yleinen taisteluhalu edelleen huono[65]. 2. heinäkuuta 2014 oli Kramatorskin kaupungissa pahoja vaurioita Ukrainan armeijan tulitettua sitä raskain asein. Tulituksen jatkuessa monet siviilit yrittivät paeta kaupungista ja ihmiset piiloutuivat kellareihin turvaan[66]. Ukrainan hallitus syytti Luhanskin alueen tuhoja kapinallisten kranaatinheitinten aiheuttamiksi[67]. Eu-maat, Ukraina ja Venäjä jatkoivat heinäkuun alussa yhä neuvotteluja kriisin ratkaisemiseksi[68], ja länsi piti yhä mahdollisena Venäjä-pakotteiden koventamista. Kapinallisupseeri Strelkovin mukaan Ukrainan joukot tulittivat Slovjanskia ja lähellä aijaitsevaa Semyonovkan kylää 60 tykistö-yksikön voimin[69]. Ukrainan armeijan panssaroidut yksiköt tunkeutuivat tulivalmistelun jälkeen Slovjanskin kaupunkiin ja katutaistelut alkoivat itse kaupungissa[70], jolloin separatistien itsepuolustusjoukot päättivät vetäytyä [71] Kramatorskiin[72][73] ja Ukrainan lippu nousi kaupungintalolla[74]. Erään lähellä kapinallisia olleen lähteen mukaan Ukrainan armeijan miehistö-ylivoima oli kapinallisiin verrattuna 50-kertainen[75]. Vallattu Slovjansk oli melkein autio lukuun ottamatta vanhuksia, jotka eivät olleet kyenneet pakenemaan[76]. Iltalehden toimittaja Tommi Parkkonen, joka oli ainoa toimittaja Kramatorskissa, ilmoitti että kapinalliset hylkäsivät myös Kramatorskin[77][78] ja pakenivat kalustoineen kohti Donetskia[79]. Slovjanskin kapinalliset pyrkivät nyt järjestäytymään Donetskissa[80][80][81], Luhanskissa[82] ja muualla. Kapinalliset pitivät Donetskia helpompana puolustaa muun muassa sen takia, että sieltä löytyy enemmän vapaaehtoisia taistelijoita[83]. Taistelut jatkuivat kiivainen esimerkiksi Luganskissa[84]. Slovjanskin siviileistä osa kuvitteli Ukrainan joukkojen hyökätessä, että heidät tapetaan kaikki[85]. Monet olivat helpottunut, kun taisteluista ja pahenevasta pulasta johtuva piina oli ohi ja kiittivät Ukrainan sotilaita[86]. Ukrainan presidentin mielestä pikkukaupunkien valtaus oli käänteen alku, mutta oli vielä liian aikaista iloita menestyksestä.
Taisteluja Donetskin ja Luhanskin seudulla
Donetskissa oli Slovjanskin alueen evakuoinnin jälkeen yhteensä noin 8 000 kapinallistaistelijaa. Kaupungissa oli turvatonta, koska monesta kilpailevasta ryhmittymästä koostuvassa kapinallisjoukossa oli paljon rikollisia, jotka ryöstelivät mielivaltaisesti tavallisia kansalaisia[87]. Noin miljoonan asukkaan Donetskinkaan ei uskottu silti olevan lujasti kapinallisten valvonnassa[88] ja spekuloitiin kapinan olevan luhistumassa, ja kapinallisten vetäytymisestä asteittain Venäjälle. Separatistit uhkasivat sissisodalla ja anoivat Venäjältä apua. Ukrainan armeija suunnitteli 7. heinäkuuta Donetskin ja Luhanskin kaupunkien tiukkaa saartamista[89] ja valtaamista[90]. Mutta raskaiden aseiden käyttö separatisteja kohtaan suurkaupungeissa nähtiin siviiliuhreja varmasti tuottavana[91][92]. Luultavasti separatistit räjäyttelivät kaupunkiin vieviä siltoja[93] ja jonkin verran väkeä pakeni kaupungista[94]. Itä-Ukrainan kriisin syy oli pitkälti tai osin taloudellinen: Donetskissa oli rikollisuuden keskus ja joillain Moskovan oligarkeilla kaupungissa sijoituksia[95][96]. 8. heinäkuuta uskottiin Donetskin valtaamisen olevan Ukrainan melko heikosti koulutetulle armeijalle vaikea tehtävä[97]. Näin sillä Slovjanskin valtauksessa käytettyjen raskaiden aseiden laajaa käyttöä pidettiin mahdottomana niiden tuottamien suurten siviiliuhrien takia[98]. Mutta Ukrainan puolustusministeri Valeri Heletei sanoi, ettei se neuvottele kapinallisten kanssa ennen näiden antautumista[99]. Ukrainan hallituksen joukot etenivät Donetskin ja Luhanskin liepeille 9. heinäkuuta 2014[100]. Luhanskin läheltä kuului raskaan tykistön tulen ääniä[101]. Samaan aikaan valtioiden johtajat jatkoivat kriisin liittyviä puhelinkeskustelujaan[102]. Ukrainan armeija kertoi aloittaneensa hyökkäyksen Donetskin liepeillä ja taistelujen ääniä kuuluikin 30 km Donetskista länteen[103][104]. Perjantaina 11. heinäkuuta vuonna 2014 käytiin rajuja taisteluja eri puolilla Itä-Ukrainaa mm. Donetskin lentokentän hallinnasta[105], kun kapinalliset koittivat vallata kentän itselleen[106]. Lähellä Luhanskia olevalle raja-asemalle tehdyssä Grad-raketinheitiniskussa kuoli jopa 30 ukrainalaista sotilasta ja rajavartijaa[107][108], ja yli 90 haavoittui[109].
Heinäkuun puolivälissä ensi kertaa yksi ihminen kuoli Venäjän puolella Itä-Ukrainasta ammuttuun kranaattituleen[110]. Kun Venäjä peruuttamattomilla ankarilla seurauksilla uhaten syytti Ukrainaa rajakaupunkinsa tulittamisesta[111], se vaati turvallisuusneuvosta koolle. Mutta Ukraina väitti kapinallisten tulittaneen rajan yli tarkoituksenaan provosoida suora aseellinen selkkaus Ukrainan ja Venäjän välille. Venäjä oli alkanut uudestaan lisätä joukkojaan Ukrainan-vastaisella rajallaan[112]. Ukraina väitti venäläisen hävittäjän ampuneen Itä-Ukrainan yllä ukrainalaisen hävittäjän alas, niin että lentäjä onnistui pelastautumaan heittoistuimella[113]. Venäjän puolustusministeriö kiisti Ukrainan esittämän väitteen[114]. Eu ja Yhdysvallat kovensivat 17. heinäkuuta taloudellisia sanktioitaan, ja Venäjä uhkasi vastatoimilla[115].
Toisaalta The Washington Post tietää Ukrainan edelleen toimittavan Venäjälle aseita, ja esimerkiksi Zaporižžjassa ja Dnipropetrovskissa toimivat asetehtaat ovat maan merkittävimpiä työllistäjiä, erityisesti Venäjän-vienti. Presidentti Porošenko on kieltänyt aseviennin Venäjälle.[116]
