Leipzigin oopperan taiteellisena johtajana Zimmernmann toimi vuodet 1990–2000. Ooppera sai tuolloin kansainvälistä mainetta monien maailmanensi-iltojensa ansiosta. Oopperatalossa ensiesitettiin muun muassa Karlheinz Stockhausenin, Dieter Schnebelin ja Hörg Herchetin tuotantoa. Vuonna 1993 Leipzigin ooppera sai vuoden oopperatalon tittelin.[1] Zimmermann jatkoi Leipzigista Deutsche Oper Berliniin taiteelliseksi johtajaksi, jona hän toimi 2001–2003.[1] Vuonna 2008 Zimmermannista tuli Saksin taideakatemian puheenjohtaja.[2]Baijerin radion musica viva -konserttisarjan taiteellisena johtajana hän toimi 1997–2011, jolloin hän oli vastuussa melkein 200 maailmanensi-illan tuotannosta.[1]
Hän sävelsi lukuisia oopperoita, joita ovat Levins Mühle (1972), Der Schuhu und die fliegende Prinzessin (1976), Die wundersame Schustersfrau (1981) ja Weiße Rose (1985). Hänen muita teoksiaan ovat Sinfonia come un grande Lamento (1977) ja Pax Questuosa (Der klagende Friede) (1982) solisteille, kolmelle kuorolle ja orkesterille.[2]
