Tämä artikkeli kuvaa Yhdysvaltain laivaston panssarikansiristeilijää. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
| USS Philadelphia |
|---|
![]() |
 |
| Aluksen vaiheet |
|---|
| Rakentaja |
William Cramp and Sons, Philadelphia |
| Kölinlasku |
22. maaliskuuta 1888 |
| Laskettu vesille |
7. syyskuuta 1889 |
| Palveluskäyttöön |
28. heinäkuuta 1890 |
| Poistui palveluskäytöstä |
15. syyskuuta 1902 |
| Loppuvaihe |
myyty 1927 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
4 393 t (standardi)
5 389 t (max) |
| Pituus |
102 m (kokonaispituus) |
| Leveys |
14,78 m |
| Syväys |
5,94 m |
| Koneteho |
10 500 ihp |
| Nopeus |
19 solmua |
| Miehistöä |
384 |
| Aseistus |
|---|
| Aseistus |
12 × BL 6"/30 -tykkiä
4 × 6 naulan tykkiä
4 × 3 naulan tykkiä
2 × 1 naulan tykkiä
2 × .45" Gatling-konekivääriä |
| Infobox OK |
USS Philadelphia (runkonumero C-4) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1889 vesille laskettu panssarikansiristeilijä.
Valmistus
Alus tilattiin William Cramp and Sons Ship and Engine Building Companyltä Philadelphiasta, missä köli laskettiin 22. toukokuuta 1888. Alus laskettiin vesille 7. syyskuuta 1889 kumminaan John Wanamakerin tytär Minnie Wanamaker ja otettiin palvelukseen 28. heinäkuuta 1890 päällikkönään B. F. Bradford.[1]
Palvelus
Aluksen ollessa varustettavana New Yorkin laivastontelakalla se määrättiin 18. elokuuta Yhdysvaltain Pohjois-Atlantin laivueen komentajan kontra-amiraali Bancroft Gherardin lippulaivaksi. Laivue lähti 11. tammikuuta 1891 New Yorkista Länsi-Intian saaristoon suojaamaan Yhdysvaltain
etuja alueella. Toukokuussa laivue palasi pohjoiseen aina Halifaxiin asti. Seuraavan vuoden alussa Philadelphia vieraili 6.–18. helmikuuta Montevideossa Uruguayssa, mistä se palasi Länsi-Intian saaristoon.[1]
Alus oli Atlantin laivueessa Yhdysvaltain itärannikolla ja Länsi-Intiassa, kunnes se siirrettiin 1. maaliskuuta 1893 laivastokatselmusosastoon (engl. Naval Review Fleet) kontra-amiraali Bancroft Gherardin, joka vastasi kansainvälisestä yhteistyöstä ja katselmuksesta, lippulaivaksi. Aluksen miehistö kohtasi 8. huhtikuuta yhdentoista vierailevan sotalaivan miehistöt Hampton Roadsissa. Laivasto lähti 24. huhtikuuta New Yorkiin, missä siihen liittyi lisää ulkomaisia sotalaivoja. Osastossa oli lopulta 35 sotalaivaa. Presidentti Cleveland tarkasti 27. huhtikuuta laivaston. Katselmusosasto lakkautettiin 31. toukokuuta. Philadelphia lähti 30. kesäkuuta New Yorkista Rio de Janeiron ja Callaon kautta Tyynenmeren laivastoasemalle.[1]
Alus saapui 22. elokuuta 1893 San Franciscoon. Tyynenmeren laivastoaseman komentajan lippulaivana se purjehti Tyynenmeren laivueen alusten kanssa osallistuen erilaisiin harjoituksiin ja vieraillen Yhdysvaltain länsirannikon, Meksikon ja Etelä-Amerikan satamissa sekä Havaijilla. Alus saapui 14. lokakuuta 1897 Mare Islandin laivastontelakalle, missä se poistettiin palveluksesta 18. joulukuuta.[1]
Alus palautettiin palvelukseen 9. heinäkuuta 1898 Tyynenmeren laivastoaseman komentajan kontra-amiraali J. N. Millerin lippulaivana. Alus lähti 2. heinäkuuta San Franciscosta Honoluluun, jonne se saapui 3. elokuuta. Maaliskuussa 1899 kontra-amiraali Albert Kautz nosti lippunsa aluksella, minkä jälkeen alus lähti Samoalle. Alus oli Samoalla, kunnes se lähti 21. toukokuuta Honolulun kautta Yhdysvaltain länsirannikolle.[1]
Palattuaan kuuden kuukauden purjehdukselta Panaman rannikolta alus saapui 17. heinäkuuta 1902 San Franciscoon. Alus vaati runsaasti korjauksia ja määrättiin Puget Soundin laivastontelakalle palveluksesta poistoa varten. Alus saapui Bremertoniin Washingtoniin 23. elokuuta ja poistettiin palveluksesta Puget Soundissa 22. syyskuuta.[1]
Aluksesta tehtiin 12. toukokuuta 1904 Puget Soundin laivastontelakan vastaanottoalus, kunnes se muutettiin 4. marraskuuta 1912 vankila-alukseksi. Alus palautui vastaanottoalukseksi 10. tammikuuta 1916 ja poistettiin alusluettelosta 24. marraskuuta 1926. Alus myytiin 1927 julkisella huutokaupalla Puget Soundin laivastontelakalla Louis Rotherbergille.[1]
Lähteet
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
Viitteet
Aiheesta muualla
