Alus tilattiin Newport News Shipbuilding and Dry Dock Companyltä Newport Newsistä Virginista, missä köli laskettiin 22. kesäkuuta 1968. Alus laskettiin vesille 13. toukokuuta 1972 ja liitettiin laivastoon 3. toukokuuta 1975 ensimmäisenä päällikkönään Bryan W. Compton.[1]
Palvelus
Nimitz lähti 7. heinäkuuta 1976 Norfolkin laivastotukikohdasta ensimmäiselle partiomatkalleen Välimerelle. Aluksen ympärille koottuun taisteluosastoon kuuluivat ydinkäyttöiset risteilijät USS South Carolina ja USS California. Alus vaihtoi 16. heinäkuuta USS Saratogan kanssa tehtäviä Marokon rannikolla. Osasto oli 27. heinäkuuta valmiudessa evakuoimaan yli 1 100 Yhdysvaltain kansalaista sisällissotaan ajautuneesta Libanonista. Alus osastoineen osallistui 3.–11. lokakuuta Display Determination -harjoitukseen, johon osallistui kaikkiaan 45 Natomaiden lähettämää sotalaivaa. Harjoituksen tarkoituksena oli kohottaa Naton valmiutta toimia Välimerellä. Lentotukialus USS John F. Kennedy taisteluosastoineen vapautti 25.–27. tammikuuta Rotan laivastotukikohdassa Espanjassa Nimitzin osastoineen Välimereltä. Osasto aloitti kotimatkan palaten Norfolkin laivastotukikohtaan 7. helmikuuta.[1]
Alus siirrettiin 10. maaliskuuta Norfolkin laivastontelakalle, jossa tehtiin neljä kuukautta kestänyt DSRA-huolto (engl.Drydocking Selected Restricted Availability). Nimitz päällikkönään Richard T. Gaskill lähti 1. joulukuuta 1977 toiselle partiomatkalleen Välimerelle. Se ankkuroi 15. maaliskuuta 1978 Venetsian edustalle aloittaen viiden vuorokauden laivastovierailun. Aluksen taisteluosasto osallistui 2.–9. toukokuuta Naton Open Gate -harjoitukseen Portugalin rannikolla ja 16.–29. toukokuuta Naton Dawn Patrol -harjoitukseen. Alus saapui 7. heinäkuuta taisteluosastoineen Rotaan Espanjassa luovuttaen partiointitehtävän John F. Kennedyn taisteluosastolle. Nimitz saapui Norfolkin laivastotukikohtaan 20. heinäkuuta.[1]
Nimitz palasi 5. tammikuuta 1979 palvelukseen oltuaan kolme kuukautta SRA-huollossa (engl.Selected Restricted Availability). Huolto oli valmistunut todellisuudessa jo 13. joulukuuta, mutta laituripaikkojen puute esti aluksen palvelukseensiirron. Alus oli Guantanamonlahdella kertausharjoituksessa 20. helmikuuta – 2. maaliskuuta. Palattuaan Norfolkiin alus siirrettiin telakalle kahdeksi kuukaudeksi harjoituksessa havaitun konehuonevian korjaamiseksi.[1]
Alus lähti 10. syyskuuta John R. Batzler päällikkönään kolmannelle Välimeren matkalleen. Se oli taisteluosastoineen pääosassa CRISEX-harjoituksessa 31. lokakuuta – 12. marraskuuta. Alus taisteluosastoineen ankkuroitui Napolinlahdelle 12. joulukuuta viikoksi.[1]
Viikko tauon päätyttyä alus taisteluosastoineen määrättiin vahvistamaan Yhdysvaltain joukkoja Intian valtamerellä Iranin otettua panttivangiksi 52 lähetystötyöntekijää Teheranissa. Alus osastoineen saapui 23. tammikuuta 1980 Omaninlahdelle muodostetulle sotatoimialueelle (engl.Gulf of Oman Naval Zone of Operations, GONZO) kierrettyään Hyväntoivonniemen kautta. Kahdeksan RH-53D Sea Stallion -helikopteria nousi lentotukialuksen kannelta pelastaakseen panttivangit operaatiossa Eagle Claw, joka oli osa operaatiota Evening Light. Hiekkamyrsky aiheutti operaation peruuttamisen, mutta helikoptereiden jatkettua laskeutumispaikalle tankattavaksi yksi niistä törmäsi tankkerina käytettyyn C-130 Hercules -kuljetuskoneeseen. Polttoaineen räjähdys surmasi kahdeksan sotilasta. Eloonjääneitä evakuoitaessa jouduttiin hylkäämään helikopterit, joista Iran liitti neljä asevoimiinsa.[1]
Alus taisteluosastoineen palasi Norfolkiin 26. toukokuuta 1980. Se osallistui 29. elokuuta – 17. lokakuuta Pohjois-Atlantilla Teamwork 80 -harjoitukseen, johon osallistui Britannian, Kanadan, Alankomaiden, Saksan ja Norjan joukkoja. Alus siirrettiin 27. lokakuuta Norfolkin laivastontelakalle kolmeksi kuukaudeksi SRA-huoltoon.[1]
Nimitz lähti 8. elokuuta taisteluosastoineen Norfolkista neljännen kerran Välimerelle. Alus yhdessä USS Forrestalin kanssa laukaisivat 18. elokuuta ohjuksen Syrtinlahdella lähellä Libyan johtajan Khadafin muodostamaa kuolemanlinjaa. Seuraavana aamuna kaksi Nimitzin hävittäjälaivueen VF-41 F-14A -konetta joutui kahden Libyan ilmavoimien Su-22 -koneen tulituksen kohteeksi. Koneet vastasivat tuleen ja ampuivat kummatkin libyalaiskoneet alas.[1]
Aluksen ollessa Venetsiassa vierailulla 6. lokakuuta islamistiterroristit surmasivat Egyptin presidentin Anwar Sadatin, minkä seurauksena vierailu keskeytettiin ja alus siirtyi taisteluosastoineen itäiselle Välimerelle. Alus viipyi alueella 17 vuorokautta ennen kuin se lähti Napoliin, jonne se saapui 29. lokakuuta. Alus luovutti 16.–17. tammikuuta 1982 Tangerissa Marokossa Välimeren valvontavastuun USS Dwight D. Eisenhowerin taisteluosastolle. Ennen paluumatkaa kumpikin taisteluosasto sekä John F. Kennedyn taisteluosasto osallistuivat National Week XXXI -harjoitukseen 20.–30. tammikuuta. Nimitz palasi taisteluosastoineen Norfolkin laivastotukikohtaan 12. helmikuuta.[1]
Alus palasi 24. kesäkuuta palvelukseen Norfolkin laivastontelakalta, jossa se oli ollut huollettavana. Se lähti 10. marraskuuta viidennelle komennukselleen. Alus matkasi ensin etelään Hondurasin, Kolumbian ja Venezuelan rannikoiden edustalle ennen itään lähtöä. Alus saapui Välimerelle 30. marraskuuta, ja se vaihtoi tehtäviä USS Independencen kanssa Libanonin edustalla 6. joulukuuta. Maaliskuussa 1983 alus oli USS Enterprisen kanssa Libyan rannikon edustalla seuraten alueen jännityksen kiristymistä. Nimitz osallistui 4.–7. huhtikuuta National Week -harjoitukseen ollen sinisen osapuolen tärkein alus. Harjoituksen oranssina vastustajana oli USS Carl Vinsonin ympärille koottu taisteluosasto. Dwight D. Eisenhower vapautti 9. toukokuuta aluksen Välimereltä ja Nimitz aloitti kotimatkan seuraavana päivänä. Alus saapui 20. toukokuuta Norfolkin laivastotukikohtaan.[1]
Alus aloitti koeajot 23. heinäkuuta 1984 oltuaan 13 kuukautta Newport Newsin telakalla modernisoitavana. Alus poistui 11. syyskuuta Norfolkista hurrikaani Dianan tieltä. Myrskyn väistettyään alus jatkoi koeajoja. Eugene D. Conner vastaanotti aluksen päällikkyyden 26. syyskuuta. S-3A Viking -kone teki aluksen 100 000. laskeutumisen 1. marraskuuta.[1]
Nimitz taisteluosastoineen lähti 8. maaliskuuta 1985 Norfolkista kuudennen kerran Välimerelle. Se osallistui 15.–27. maaliskuuta Readiness Exercise 1-85 -harjoitukseen, jonka jälkeen se osoitti valmiutensa Karibianmerellä. Taisteluosasto partioi 28. maaliskuuta – 12. huhtikuuta Väli-Amerikan itärannikolla osana Yhdysvaltain lipunnäyttöä, joka oli seurausta marxististen liikkeiden näkyvyyden lisääntymisestä. Alus taisteluosastoineen vastaanotti 21. huhtikuuta Augustanlahdella Välimeren valvonnan Dwight D. Eisenhowerin johtamalta taisteluosastolta.[1]
Alus osallistui 6.–17. toukokuuta monikansalliseen Distant Hammer -harjoitukseen. Kaksi libanonilaista šiiamuslimia kaappasi 14. kesäkuuta TWA:n lennon 847, jossa oli 153 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Vastatoimena Nimitz määrättiin keskeyttämään vierailunsa Livornossa ja siirtymään itäiselle Välimerelle Libanonin rannikon edustalle. Alus oli alueella, kunnes se osallistui 4.–9. elokuuta Bright Star 85 -harjoitukseen.[1]
Taisteluosasto luovutti valvontavastuun Saratogan johtamalle taisteluosastolle 10. syyskuuta Augustanlahdella, mutta Lähi-idän tilanne pakotti Nimitzin osastoineen siirtymään itäiselle Välimerelle. Terroristit olivat Beirutissa siepanneet useita amerikkalaisia. Taisteluosasto palasi 4. lokakuuta Norfolkiin, jossa lentotukialus siirrettiin 1. marraskuuta telakalle neljän kuukauden SRA-huoltoon.[1]
Alus aloitti telakalta palattuaan 4. maaliskuuta 1986 kolmipäiväiset koeajot. Alus oli Pohjois-Atlantilla 15. elokuuta – 16. lokakuuta Naton harjoituksissa Northern Engagement ja Northern Wedding '86. Kummankin harjoituksen tarkoituksena oli testata Naton kykyä ja mahdollisuuksia puolustaa Pohjois-Eurooppaa itäblokin hyökkäykseltä. Aluksen taisteluosastoon kuuluivat USS Iowa, USS Mount Whitney, USS South Carolina, USS Kidd, USS Richard E. Byrd, USS Thorn, USS Doyle, USS W. S. Sims, USS Moinester, USS Truett, USS Kalamazoo ja USS Nitro.[1]
Nimitz lähti 30. joulukuuta 1986 Norfolkista seitsemännelle partiomatkalleen Välimerelle ja samalla se määräyksen siirtyä länsirannikolle Bremertonin laivastotukikohtaan. Alus luovutti valvontatehtävän USS Kitty Hawkin taisteluosastolle 20. toukokuuta 1987 Augustanlahdella. Vierailtuaan Rio de Janeirossa ja kierrettyään Kap Hornin 18. kesäkuuta alus saapui Puget Soundiin Washingtonin osavaltiossa 1. heinäkuuta. Oltuaan yön ankkurissa alus saapui lopulta 2. heinäkuuta uuteen tukikohtaansa Bremertoniin.[1]
Brent M. Bennitt vastaanotti aluksen päällikkyyden 28. elokuuta. Alus palasi 8. helmikuuta 1988 telakalta oltuaan siellä viisi ja puoli kuukautta. Alus osallistui 6.–7. maaliskuuta CNO Project 0779 -harjoitukseen Nanoosen harjoitusalueella Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa ollen ensimmäinen Yhdysvaltain laivaston alus alueella 22 vuoteen.[1]
Alus lähti Bremertonista 2. syyskuuta 1988 kahdeksannelle partiomatkalleen. Alus oli 13. syyskuuta – 2. lokakuuta Etelä-Korean rannikolla turvaamassa Soulin olympialaisia. Nimitz oli 29. lokakuuta Arabianmerellä, jossa se osallistui Operaatio Eastern Williin. Operaatiossa suojattiin merenkulkua ja erityisesti Yhdysvaltain lipun alla matkanneita kuwaitilaisia tankkereita.[1]
Aluksen ollessa Arabianmerellä 30. marraskuuta huollettavana olleen A-7E Corsair II -rynnäkkökoneen 20 millimetrin tykki laukesi, jolloin kranaatti osui KA-6D -ilmatankkauskoneeseen sytyttäen sen tuleen. Yksi mies sai surmansa ja toinen loukkaantui vaikeasti. Tuli vaurioitti viittä Corsair II -rynnäkkökonetta, yhtä Intruderia sekä Vikingiä. Aluksen miehistö työnsi KA-6D-koneen mereen korjauskelvottomana.[1]
Nimitz, USS Waddell ja USS Barbey osallistuivat 12.–15. joulukuuta Omanin merivoimien Passex-harjoitukseen, johon kuului ilmatankkausta, sotalaivojen taktisia harjoituksia, ilmatorjuntaa, ilmarynnäköintiä sekä varsinainen sotapeli lähellä Wudamin laivastotukikohtaa. Joulukuun viimeisenä päivänä alus ankkuroi Singaporen edustalle kuuden päivän satamavierailua varten. USS Constellation vapautti 17. tammikuuta 1989 aluksen partioinnista ja Nimitz aloitti kotimatkan saapuen Bremertoniin 2. maaliskuuta.[1]
Alus osallistui 15. kesäkuuta – 1. heinäkuuta NORPAC 89-1 -harjoitukseen Aleuteilla ja Alaskan rannikolla yhdessä Yhdysvaltain ilmavoimien yksiköiden kanssa. Alus siirrettiin 19. elokuuta Puget Soundin laivastontelakan kuivatelakalle numero 6. Robert C. Williamson vastaanotti aluksen päällikkyyden 16. syyskuuta. Alus poistui telakalta 3. maaliskuuta 1980 ja se siirrettiin laituriin 3. Alus lähti 11. toukokuuta Bremertonista viikon merikokeisiin ja se saapui 2. kesäkuuta NAS Alamedaan Kaliforniassa kahden päivän vierailulle.[1]
Ollessaan laiturissa täydentämässä ammusvarastojaan Naval Weapons Station Indian Islandilla Washingtonissa 2. heinäkuuta aluksen pääkone numero 2 jumiutui aiheuttaen ongelmia putkistoissa 4, 7, 8 ja 10. Aluksen miehistö esti ongelmisen pahenemisen ja aluksen vaurioitumisen. Onnettomuudessa yhden miehen käsi murtui ja hänet siirrettiin Bremertonin sairaalaan.[1]
Nimitz lähti 25. helmikuuta 1991 Bremertonin satamasta kolmen viikon koulutuspurjehdukselle Etelä-Kalifornian rannikolle. Se saapui 28. helmikuuta NAS North Islandille San Diegoon. Persianlahden sodan vuoksi alus sai 5. maaliskuuta määräyksen keskeyttää harjoituksen sekä siirtyä läntiselle Tyynellemerelle. Alus ankkuroitui 4. huhtikuuta Singaporen edustalle neljän vuorokauden vierailulle ja 18. huhtikuuta alus saapui Persianlahdelle kuljettuaan Hormuzinsalmen läpi. Alus vapautti seuraavana päivänä Rangerin kotimatkalle. Nimitz aloitti operaatioita Aavikkomyrsky ja Desert Sabre tukevan lentotoiminnan 20. huhtikuuta.[1]
Alus ankkuroitui 27. huhtikuuta Dubain edustalle pikaista vierailua varten, mikä uusittiin 25.–29. toukokuuta. Nimitz palasi Bremertoniin 24. elokuuta oltuaan puoli vuotta Persianlahdella ja läntisellä Tyynellämerellä. Alus saapui 12. lokakuuta San Franciscoon osallistuakseen Fleet Week 91 -juhlallisuuksiin.[1]
Alus siirrettiin 19. lokakuuta Puget Soundin laivastontelakalle seitsemän kuukauden huoltoon. Se lähti 1. helmikuuta 1993 Bremertonista kymmenennelle partiomatkalleen. Alus vapautti 18. maaliskuuta Kitty Hawkin ja se saapui 21. maaliskuuta Persianlahdelle aloittaen toimintansa operaatio Southern Watchissa. Alus teki laivastovierailun Jebel Aliin 10.–14. huhtikuuta sekä kaksi vierailua Dubaihin 8.–12. toukokuuta ja 11.–16. kesäkuuta. Alus palasi 19. elokuuta Bremertoniin.[1]
Alus lähti 7. joulukuuta NAS North Islandilta Puget Soundin laivastontelakalle, mutta kovan merenkäynnin vuoksi alus joutui muuttamaan kurssiaan. Alus siirrettiin 29. tammikuuta 1994 kuivatelakalle. Alfred G. Harms Jr. vastaanotti aluksen päällikkyyden 26. elokuuta. Alus aloitti viisipäiväiset huollonjälkeiset koeajot 28. tammikuuta 1995.[1]
Syyskuussa alus osallistui FLEETEX 95-2A -harjoitukseen sekä 25. lokakuuta alkaen Kalifornian rannikolla järjestettyyn JTFEX-harjoitukseen, joka päättyi 6. lokakuuta.[1]
Nimitz lähti 27. marraskuuta partiomatkalle läntiselle Tyynellemerelle ja Persianlahdelle. Alus osallistui 13.–17. tammikuuta 1996 Pakistanin asevoimien kanssa Inspired Alert -harjoitukseen. Alus läpäisi Hormuzinsalmen 19. tammikuuta ja aloitti lentotoiminnan tukeakseen operaatio Southern Watchia.[1]
Alus saapui maaliskuun lopulla Taiwanin aluevesille, jossa se vapautti Independencen. Kiinan kansantasavallan tehdessä ohjuskokeita oli alueen jännitys noussut korkealle ja lentotukialuksen läsnäolo rauhoitti osapuolia. Alus lähti paluumatkalle Luzoninsalmen ja Etelä-Kiinan meren poikki saapuen Bremertoniin 20. toukokuuta.[1]
Isaac E. Richardson III vastaanotti aluksen päällikkyyden 6. marraskuuta. Alus lähti 22. tammikuuta 1997 Bremertonista koeajoihin ja ammustäydennykseen Port Hadlockiin oltuaan seitsemän kuukautta Puget Soundin laivastontelakalla. Huollon kustannukset olivat 84 miljoonaa dollaria. Alus osallistui Kalifornian etelärannikolla järjestettyihin Fleetex 97-2 -harjoitukseen 23. kesäkuuta – 3. heinäkuuta sekä sitä seuranneeseen JTFEX 97-2 -harjoitukseen 14.–27. heinäkuuta.[1]
Alus lähti 1. syyskuuta 1997 Bremertonista kahdennelletoista partiomatkalleen sekä maailmanympäripurjehdukselle, jonka määränpäänä oli Yhdysvaltain itärannikon Newport News. Alus osallistui 23.–25. syyskuuta Valiant Blitz -harjoitukseen Okinawalla yhdessä Independencen kanssa. Alus saapui 13. lokakuuta Persianlahdelle tukeakseen operaatio Southern Watchia ollen kaksitoista vuorokautta suunniteltua aikataulua edellä. Alus teki laivastovierailun Jebel Aliin 26. marraskuuta sekä kahdeksan päiväisen vierailun Dubaihin osallistuttuaan Bahrainin rannikolla järjestettyyn Neon Falcon -harjoitukseen 15.–25. marraskuuta. Alus osallistui 6.–10. joulukuuta Saudi-Arabian asevoimien kanssa Nautical Artist -harjoitukseen sekä Kuwaitin asevoimien kanssa 13.–24. joulukuuta Eager Mace -harjoitukseen.[1]
Alus saapui 14. helmikuuta 1998 Välimerelle läpäistyään Suezin kanavan. Sen ammukset purettiin 23.–25. helmikuuta Atlantilla Enterpriselle ja USS Detroitille. Nimitz ankkuroitui 1. maaliskuuta NAS Norfolkin laituriin No 1 oltuaan puoli vuotta Lähi-idässä. Alus siirrettiin 26. toukokuuta Northrop Grummanin Newport Newsin Shipbuildingin kuivatelakalle numero 11 kolmeksi seuraavaksi vuodeksi.[1]
Alukselle tehtiin käyttöiän pidentämisohjelma (engl.Service Life Extension Program. Alus siirrettiin 6. marraskuuta kuivatelakalta Outfitting Berth #1:een ja se palasi NAS Norfolkiin 28. kesäkuuta 2001 aloittaen kolmipäiväiset koeajot, jotka samalla päättivät 37 kuukautta kestäneen RCOH-jakson. Alus oli 16.–23. heinäkuuta erilaisissa lentotoiminnan tarkastuksissa. Alus lähti 21. syyskuuta Norfolkista San Diegoon Kaliforniaan. Se saapui 3. marraskuuta Havaijille Pearl Harboriin, jossa se vietti neljä päivää.[1]
Nimitz saapui 13. marraskuuta uuteen kotisatamaansa NAS North Islandiin San Diegossa vietettyään lähes kaksi kuukautta merellä kiertäen Kap Hornin ja vierailtuaan Brasiliassa, Uruguayssa, Chilessä ja Perussa sekä harjoiteltuaan maiden merivoimien kanssa.[1]
Alus päätti 14. toukokuuta 2002 viikon mittaiset koeajot oltuaan neljä kuukautta laiturissa huollettavana. Robert J. Gilman vastaanotti aluksen päällikkyyden 17. toukokuuta. Alus lähti 13. elokuuta operatiivisen valmiuden kokeiden ensimmäiseen osaan. Kokeiden toinen ja kolmas osa suoritettiin syyskuussa. Alus ankkuroitui 19. syyskuuta Esquimaltiin kolmen vuorokauden vierailulle. Lokakuun puolivälissä sekä 9. joulukuuta alus käväisi merellä mekaanikkojen koulutuksen vuoksi.[1]
Alus lähti 10. tammikuuta 2003 taisteluosastoineen San Diegosta kolmiviikkoiselle koulutuspurjehdukselle. Kaksi ensimmäistä viikkoa kului Comptuex-harjoituksessa ja kolmas viikko JTFEX-harjoituksessa.[1]
Alus lähti 3. maaliskuuta kohti Lähi-itää. Aluksen lennosto CVW-11 teki ensimmäisen sotalennon Operaatio Iraqi Freedomissa 11. huhtikuuta. Alus saapui 12. toukokuuta Jebel Aliin oltuaan viisi vuorokautta Dubaissa. Alus palasi 3. heinäkuuta Jebel Aliin kuuden päivän laivastovierailulle. Pääosan elokuusta ja syyskuun alun alus purjehti Arabianmeren ja Persianlahden väliä, kunnes se lähti 6. syyskuuta kohti itää siirtyen 8. syyskuuta Intian valtamerelle. Alus saapui 12. syyskuuta Changin laivastotukikohtaan laivastovierailulle Singaporeen.[1]
Oltuaan Intian valtamerellä ja Andamaanienmerellä syyskuun lopun alus vieraili toistamiseen Singaporessa 8.–13. lokakuuta. Se oli 14. lokakuuta Etelä-Kiinan merellä ja saapui Tyynellemerelle 20. lokakuuta. Alus saapui 27. lokakuuta USS Princetonin ja USS Bridgen kanssa Pearl Harboriin nelipäiväiselle vierailulle, jonka aikana alus vastaanotti perheenjäseniä ja ystäviä pienelle purjehdukselle. Alus saapui 5. marraskuuta 2003 San Diegoon oltuaan merellä kahdeksan kuukautta.
Aluksella aloitettiin 23. helmikuuta 2004 puolen vuoden remontti, jonka aikana aluksen toimintoja ilmastoinnista ja sähköjärjestelmistä majoitustiloihin ja itsepalvelupesulaan parannettiin, eli alukselle tehtiin runsaasti uudistuksia, parannuksia sekä korjauksia. Asumismukavuutta lisäävien toimien lisäksi modernisoitiin osa aluksen taistelutoimintoihin liittyvistä järjestelmistä, kuten katapultit ja lentokannen pinnoitus.[1]
Vara-amiraali James M. Zortman vastaanotti 17. elokuuta Tyynenmeren laivastonilmavoimien komentajuuden aluksen kannella. Alus aloitti 21. elokuuta huollon jälkeiset koeajot Kalifornian edustalla. Alus palasi 20. marraskuuta NAS North Islandille oltuaan merellä 23 vuorokautta operatiivisen valmiuden testeissä. Ted N. Branch vastaanotti 23. marraskuuta aluksen päällikkyyden.[1]
Alus osallistui 2. joulukuuta Kalifornian rannikolla Computex-harjoitukseen, ja se oli 26. tammikuuta 2005 reaktoriturvallisuuteen keskittyvässä harjoituksessa Kalifornian rannikolla. Oltuaan kaksi viikkoa JTFEX-harjoituksessa valmistautumassa tuleviin operaatioihin alus palasi 25. maaliskuuta San Diegoon.[1]
Nimitz lähti 7. toukokuuta taisteluosastoineen San Diegosta partiomatkalle keskiselle ja läntiselle Tyynellemerelle. Alus vieraili 18. toukokuuta Pearl Harborissa, 4.–7. kesäkuuta Hongkongissa, 18.–22. kesäkuuta Aprassa Guamilla ja 1.–4. heinäkuuta Port Klangissa Kuala Lumpurissa. Alus taisteluosastoineen päätti 22. syyskuuta meriliikenteen suojaamisen Persianlahdella ja siirtyi Hormuzinsalmen kautta edelleen Intian valtamerelle.[1]
Alus osallistui 28. syyskuuta Intian laivaston kanssa Malabar 2005 -harjoitukseen, jonka tarkoituksena oli parantaa laivastojen välistä yhteistoimintaa. Harjoitus päättyi 5. lokakuuta. Nimitz ja USNS Bridge vierailivat 7.–12. lokakuuta Fremantlessa Australiassa ja edelleen Uudessa Seelannissa 18. lokakuuta. Alus vieraili 30. lokakuuta Pearl Harborissa ja se saapui 8. marraskuuta San Diegoon vietettyään kuusi kuukautta merellä.[1]
Alus siirsi 10.–11. helmikuuta 2006 Yhdysvaltain länsirannikon edustalla ampumatarvikkeensa USNS Bridgelle ja USS John C. Stennisille valmistautuessaan propulsiojärjestelmän tarkastukseen. Alus aloitti 30. elokuuta koeajot palattuaan telakalta. Alus lähti 16. syyskuuta kannellaan yli 3200 kutsuvierasta, jotka olivat saapuneet Friends and Family Day -risteilylle.[1]
Alus lähti 2. huhtikuuta 2007 San Diegosta tukeakseen terrorismin vastaista taistelua. Alus taisteluosastoineen saapui 8. toukokuuta Yhdysvaltain 5. laivaston vastuualueelle, josta sen lentokoneet tukivat Afganistaniin ja Irakiin sijoitettuja maavoimien joukkoja. Nimitz, John C. Stennis ja USS Bonhomme Richard siirtyivät Persianlahdelle tukeakseen operaatio Iraqi Freedomia.[1]
Alus saapui 2. heinäkuuta USS Pinckneyn kanssa laivastovierailulle Chennaihin Intiaan, mistä ne palasivat Persianlahdelle 12. heinäkuuta. Thomas Downing vastaanotti aluksen lentolaivueen päällikkyyden 1. elokuuta. Alus osallistui 7.–14. elokuuta Guamin edustalla järjestettyyn Valiant Shield -harjoitukseen, jonka päätyttyä alus vieraili Hongkongissa 20.–24. elokuuta.[1]
Lähdettyään Singaporesta 5. syyskuuta liittyi Bengalinlahdella viiden maan laivastojen muodostamaan 20 aluksen taisteluosastoon, jonka mukana se osallistui Malabar 2007 -harjoitukseen 4.–10. syyskuuta. Harjoitus pidettiin Intian itärannikon ja Andamaanien välisellä alueella. Nimitz vieraili 22.–24. syyskuuta Pearl Harborissa ennen lähtöä San Diegoon, jonne se saapui 30. syyskuuta.[1]
Alus lähti 24. tammikuuta 2008 San Diegosta läntiselle Tyynellemerelle osana Yhdysvaltain sitoumuksia valvoa merialuetta. Sen alueella olo mahdollisti Kitty Hawkin siirtämisen telakalle Yokosukassa. Alus vieraili 11. helmikuuta Sasebossa. Alus saapui 28. helmikuuta Busaniin Koreaan osallistuakseen Key Resolve/Foal Eagle 2008 -harjoituksiin.[1]
Alus vieraili Hongkongissa 3.–6. huhtikuuta ja Apra Harborissa Guamilla 20.–24. huhtikuuta ennen kuin se palasi San Diegoon 3. kesäkuuta vietettyään neljä kuukautta merellä. Alus siirrettiin telakalle huoltoon, jonka jälkeiset koeajot aloitettiin 16. tammikuuta 2009.[1]
Alus taisteluosastoineen lähti 31. heinäkuuta San Diegosta läntiselle Tyynellemerelle. Paul O. Monger vastaanotti 24. elokuuta Yokosukassa aluksen päällikkyyden. Alus saapui 8. syyskuuta Singaporeen. Aluksen lentolaivue lähetti 18. syyskuuta ensimmäisen koneen osallistuakseen operaatio Enduring Freedomiin Afganistanissa. Hieman aiemmin lentotukialus oli vaihtanut tehtäviä kotiin lähtevän USS Ronald Reaganin kanssa. Alus vieraili 24. lokakuuta Khalifa Bin Salmanin satamassa Bahrainissa. Alus palasi operaatioalueelle 4. joulukuuta jatkaen maavoimia tukevia taistelulentoja.[1]
Yhdysvalloista saapunut lentotukialus Dwight D. Eisenhower vapautti Nimitzin operaatiosta. Nimitz saapui 31. tammikuuta 2010 Phuketiin neljän päivän laivastovierailulle. Alus saapui 7. helmikuuta Port Klangiin Malesiaan vieraillen Kuala Lumpurissa ja se saapui 17. helmikuuta Hongkongiin. Kontra-amiraali Robert P. Girrier vastaanotti 16. helmikuuta Filippiinienmerellä lentotukialusosasto 11:n (engl.Carrier Strike Group 11) komentajuuden Nimitzin kannella. Alus saapui 21. maaliskuuta Kitsap-Bremertonin laivastotukikohtaan ja edelleen 26. maaliskuuta San Diegoon.[1]
Nimitz siirsi 14.–15. syyskuuta yli 1200 tonnia taisteluvälineitä USNS Wally Shirralle osana ampumatarvikkeiden poistoa aluksen valmistautuessa telakalle siirtoon. Alus palasi San Diegoon 20. syyskuuta. Se lähti 6. joulukuuta Puget Soundin telakalle. Aluksen juuri saavuttua Kitsap-Bremertonin laivastotukikohtaan 9. joulukuuta se sai ilmoituksen kotisataman vaihtamisesta Everetiksi, jossa alus korvaisi huoltoon siirtyvän USS Abraham Lincolnin. Alus siirrettiin 16. joulukuuta telakalle, jossa sen taistelu-, puolustus-, merenkulku- ja vedenpuhdistusjärjestelmä sekä monet muut järjestelmät uusittiin.[1]
Alus poistui 29. syyskuuta 2011 kuivatelakalta numero 6 ja se siirtyi Kitsap-Bremertonin laivastotukikohdan laituriin Delta. Alus lähti 5. maaliskuuta 2012 Bremertonista koeajoihin oltuaan 15 kuukautta modernisoitavana, minkä aikana sen uusimiseen oli käytetty 239 miljoonaa dollaria. Nimitz saapui 9. maaliskuuta uuteen kotisatamaansa Everettin laivastotukikohtaan Washingtonissa. Jeffrey S. Ruth vastaanotti aluksen päällikkyyden 29. maaliskuuta.[1]
Alus saapui 19. huhtikuuta San Diegoon, josta se lähti 7. toukokuuta neljäksi vuorokaudeksi kuormaamaan ampumatarvikkeita USNS Rainierilta sekä testaamaan lentolaivueiden 11 ja 14 lentäjiä. Alus palasi Everettiin 16. toukokuuta.[1]
Alus lähti 11. kesäkuuta osallistuakseen 29. kesäkuuta – 3. elokuuta järjestettyyn vuosittaiseen Rimpac-harjoitukseen Havaijilla. Se pysähtyi San Diegossa, josta se lähti 15. kesäkuuta otettuaan kannelleen lentolaivue 11:n. Alus saapui 2. heinäkuuta Pearl Harboriin aloittaen neljän vuorokauden laivastovierailun ennen harjoitukseen liittymistään. Alus lähti harjoituksen päätyttyä 3. elokuuta Pearl Harborista ja se saapui 9. elokuuta San Diegoon. Alus palasi Everettiin 20. elokuuta vietettyään merellä 70 vuorokautta.[1]
USS Nimitz (CVN 68) Persianlahdella (2013)
Yhdysvaltain laivasto ilmoitti 21. marraskuuta siirtävänsä aluksen tammikuussa alkavaa komennusta läntisellä Tyynellämerellä ainakin kahdella kuukaudella. Syynä siirtoon oli tarve korjata aluksen jäähdytyspumpuissa havaittu vika. Nimitz lähti 30. maaliskuuta 2013 Everettistä läntiselle Tyynellemerelle ja Lähi-itään. Alus kiinnittyi 2. huhtikuuta NAS North Islandin laituriin ottaakseen aluseen lentolaivue 11:n. Alus osallistui tämän jälkeen Kalifornian rannikolla Sustainex-harjoitukseen ennen lähtöään länteen.[1]
Alus saapui 11. toukokuuta Busanin laivastotukikohtaan kahdeksi päiväksi ennen osallistumistaan sotaharjoitukseen Korean laivaston kanssa. Alus ankkuroitui 28. toukokuuta Makhaminlahdelle Thaimaassa vieraillakseen Phuketissa. Lentolaivue 11 aloitti 13. kesäkuuta taistelulennot tukeakseen operaatio Enduring Freedomia Afghanistanissa. Alus saapui 5. heinäkuuta Jebel Aliin viettääkseen neljä päivää Dubaissa ja 5. heinäkuuta nelipäiväiselle vierailulle Bahrainin Hiddiin Khalifa Bin Salmaniin.[1]
Alus läpäisi 2. syyskuuta ryhmänsä kanssa Bab el-Mandebin etelästä pohjoiseen. Alus saapui 20. lokakuuta Suezin kanavan läpäistyään Välimerelle USS Montereyn saattamana. Se osallistui 22. lokakuuta ilmapuolustusharjoitukseen Ranskan laivaston Chevalier Paulin kanssa. Alus ankkuroitui 30. lokakuuta Italian rannikolle Napolin edustalle viisipäiväiselle vierailulle. Se läpäisi 5. marraskuuta Messinansalmen ja 8. marraskuuta Suezin kanavan. Alus saapui 3. joulukuuta Pearl Harborin laivastotukikohtaan kolmipäiväiselle vierailulle.[1]
Alus saapui 12. joulukuuta San Diegoon, missä osa aluksen lennostosta siirrettiin maihin. Alus palasi 16. joulukuuta kotisatamaansa oltuaan kahdeksan ja puoli kuukautta Yhdysvaltain 5., 6. ja 7. laivastojen toiminta-alueilla.[1]
Lähteet
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. London, England: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1(englanniksi)
.jpg)
_in_1968.jpg)
_travels_in_the_Persian_Gulf_Aug._13,_2013_130813-N-IB033-143.jpg)
