USS New Orleans
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Armstrong, Mitchell and Company, Newcastle upon Tyne
Kölinlasku	1895
Laskettu vesille	4. joulukuuta 1896
Palveluskäyttöön	18. maaliskuuta 1898
Poistui palveluskäytöstä	16. marraskuuta 1922
Loppuvaihe	myyty 11. helmikuuta 1930
Tekniset tiedot
Uppouma	3 829 t
Pituus	108,03 m
Leveys	13,34 m
Syväys	5,5 m
Koneteho	7 500 ihp
Nopeus	20 solmua
Miehistöä	112
Aseistus
Aseistus	6 × 6" tykkiä 4 × 4,7" tykkiä 10 × 6 naulan tykkiä 3 × 37 mm tykkiä 2 × Maxim .30" -konekivääriä 3 × 18" Whitehead-torpedoputkea 3 × 12 naulan kenttätykkiä
Infobox OK

USS New Orleans (runkonumerot PG-34 ja CL-22) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1896 vesille laskettu New Orleans -luokan panssarikansiristeilijä.

Pääartikkeli: New Orleans -luokka (1896)

Brasilia tilasi Amazonakseksi nimetyn aluksen Armstrong, Mitchell and Companyn Elswickin telakalta Newcastle upon Tynestä, missä köli laskettiin vuonna 1895. Alus laskettiin vesille 14. joulukuuta 1895. Alus oli lähes valmis maaliskuun alussa 1896, kun Yhdysvaltain ja Espanjan välinen jännite alkoi kasvaa. Laivastoministeri John D. Long odotti laivastoattaseoiden tiedottavan Euroopan telakoiden mahdollisuudesta myydä aluksia. Lontoossa ollut laivastoattasea luutnantti John C. Coldwell osti Brasilialta 16. maaliskuuta 1898 Amazonaksen sekä sen sisaraluksen Almirante Abreun.^[1]

Caldwell vastaanotti 18. maaliskuuta Amazonaksen Gravesendissä. Myöhemmin samana päivänä saapui USS San Francisco Gravesendiin, missä Amazonakselle oli nostettu Yhdysvaltain lippu. San Franciscon ensimmäinen upseeri Arthur P. Nazro siirrettiin Amazonaksen päälliköksi, jonka tehtävänä oli kuljettaa alus Yhdysvaltoihin. Päällikön mukana siirtyi viisi muuta upseeria ja 87 miehistönjäsentä sekä yliluutnantti George Barnettin johtamat 18 merijalkaväen sotilasta.^[1]

Seuraavat yhdeksän päivää alusta valmisteltiin lähtöön, jolloin siihen lastattiin muun muassa ammuksia, kordiittia ja mustaa ruutia. Alus siirrettiin 27. maaliskuuta alavirtaan pitkin Thamesia, minkä jälkeen se aloitti San Franciscon perässä matkan Yhdysvaltoihin. Alus saapui 15. huhtikuuta Halifaxin kautta Tompkinsvilleen, missä sen lastina olleet ampumatarvikkeet siirrettiin maihin. Samana päivänä alus vastaanotti ilmoituksen uudesta nimestään, New Orleans. Nimi vaihdettiin 16. huhtikuuta 1898.^[1]

Alus lähti 17. toukokuuta Norfolkista ja liittyi 30. toukokuuta Santiago de Cuban edustalla olleeseen laivueeseen. Seuraavana päivänä alus tunkeutui USS Massachusettsin ja USS Iowan kanssa satamaan. Käytyään 6. ja 16. kesäkuuta tykistötaistelua sataman suulla olleiden linnakkeiden kanssa, alus lähti Key Westiin hiilestämään.^[1]

Kesän alus partioi San Juanin ja Guantanamon lahden väliä estääkseen laivaliikenteen alueella. Aluksen miehistö valtasi 17. heinäkuuta Ranskan lipun alla purjehtineen Olinde Rodriquesin. Alus saapui 20. lokakuuta Philadelphiaan, mistä se jatkoi New Yorkiin rauhanajan tehtäviin. Alus vieraili 16.-29. toukokuuta 1899 New Orleansissa. Kesän harjoitusten päätyttyä alus lähti 21. lokakuuta New Yorkista Yhdysvaltain Aasian laivastoon. Alus vieraili Azoreilla, Port Saidissa ja läpäisi Suezin kanavan matkalla Manilaan, jonne se saapui 21. joulukuuta 1899.^[1]

Seuraavat viisi vuotta alus oli Yhdysvaltain Aasian laivaston risteilijälaivueen lippulaivana, missä tehtävässä se partioi Filippiinien ja Kiinan rannikoilla. USS Baltimore vapautti aluksen lippulaivan tehtävästä, minkä jälkeen se lähti 27. joulukuuta 1904 Cavitesta Mare Islandille. Alus saapui 27. tammikuuta 1905 Mare Islandille, missä se poistettiin palveluksesta 6. helmikuuta.^[1]

Alus palautettiin palvelukseen 15. marraskuuta 1909. Se sijoitettiin uudelleen Aasiaan ja saapui 25. huhtikuuta 1910 Yokohamaan. Alus partioi alueella, kunnes se palasi 14. helmikuuta 1912 Bremertoniin, missä se sijoitettiin reserviin. Alus palautettiin palvelukseen 31. joulukuuta 1913, jolloin se aloitti partioinnin Meksikon länsirannikolla poliittisen tilanteen kiristyttyä. Tehtävästä vapauduttuaan alus sijoitettiin kesäksi Washingtonin osavaltion vapaaehtoisten koululaivaksi, mistä se palasi syksyllä Meksikon rannikolle.^[1]

Yhdysvaltain liittyessä ensimmäiseen maailmansotaan alus oli Puget Soundissa huollossa, mistä se lähti Panaman kanavan kautta itärannikolle. Se saapui 27. elokuuta 1917 Hampton Roadsiin. Alus suojasi saattueita New York Citystä kohtaamispaikalle, mistä Kuninkaallisen laivaston hävittäjät suojasivat saattueet määränpäähänsä. Alus siirrettiin 16. tammikuuta 1918 New Yorkista Aasian laivastoasemalle. Alus saapui 13. maaliskuuta Panaman ja Honolulun kautta Yokohamaan, missä se aloitti partioinnin Kiinan ja Filippiinien rannikoilla. Alus oli 17. heinäkuuta - 20. joulukuuta 1919 tukikohta-aluksena Vladivostokissa, missä se tuki liittokunnan toimia Siperiassa.^[1]

Oltuaan huollossa Cavitessa alus palasi 20. toukokuuta 1920 Vladivostokiin, mistä tehtävästä se vapautui 27. syyskuuta. Alus palasi partioimaan Aasian laivaston mukana. Se luokiteltiin 8. elokuuta 1921 kevyeksi risteilijäksi runkonumerolla CL-22. Alukseen nousi 6. lokakuuta 1921 Kobessa kenraalimajuri Leonard Wood seurueineen, joka teki virallisia vierailuita Japanin ja Kiinan kaupunkeihin. Laskettuaan matkustajat maihin alus palasi 14. helmikuuta 1922 tukikohta-alukseksi Vladivostokiin, mistä tehtävästä se vapautui 17. elokuuta. Alus palasi 23. syyskuuta Yokohaman ja Honolulun kautta Mare Islandille, missä se poistettiin palveluksesta 16. marraskuuta 1922. Se poistettiin alusluettelosta 13. marraskuuta 1929 ja myytiin romutettavaksi 4. helmikuuta 1930 D. C. Seagravesille San Franciscoon.^[1]

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)