Chilen itsenäisyystaistelu (1810–1826) Perun itsenäisyystaistelu (1811–1824) Liittokuntien sota (1836–1839) Espanjalais-eteläamerikkalainen sota (1864–1866) Tyynenmeren sota (1879–1883) Chilen sisällissota (1891)
Vuosipäivät
21 May, Día de las Glorias Navales
Komentajat
Nykyinen komentaja
amiraali Enrique Larrañaga Martín
Tunnettuja komentajia
Lordi Thomas Cochrane Manuel Blanco Encalada Juan José Latorre Arturo Prat Jorge Montt Juan Williams Rebolledo
Chilen laivasto perustettiin 1817 ja jo vuotta aiemmin Chacabucon taistelun jälkeen oli kenraali Bernardo O'Higgins sanonut, että "tällä voitolla eikä muillakaan ole merkitystä jollemme hallitse meriämme". Taistelun seurauksena alettiin muodostaa Chilen laivastoa ja sen ensimmäisenä toimena säädettiin laivastolaki. Chilen ensimmäinen kansallinen laivasto ja merikoulu perustettiin samoin kuin merijalkaväki ja huoltokeskus.
O'Higgins palkkasi brittiläisen merenkulkijan lordi Thomas Cochranen laivaston ensimmäiseksi komentajaksi, minkä seurauksena laivastoon palkattiin runsaasti englanninkielistä henkilöstöä niin Britanniasta ja Irlannista kuin Yhdysvalloistakin. Laivastoon kuului vuonna 1860 20-tykkinen höyrylaiva, 18-tykkinen korvetti, kaksi prikiä ja kuunari. Chile tuki Perua 1865 sodassa Espanjaa vastaan, minkä seurauksena Espanjan laivaston tulitti Valparaisoa. Tämän seurauksena maassa todettiin voimakkaan laivaston olevan välttämätön suojaamaan rannikkoa. Presidentti Errazurizin johdolla maan hallinto uudelleen organisoi ja varusti laivastoa, joka oli valmiina sotatoimien alkaessa 1879.
Sota Perua vastaan alkoi 1879 ja se päättyi 1882. Laivaston merkitys sodan lopputulokseen oli ratkaiseva samoin kuin Chilen sisällissodassa 1891, jolloin suuri osa laivastossa kapinoi presidentti José Manuel Balmacedan hallintoa vastaan ja siten edesauttoi hänen karkottamistaan. Vuosisadan vaihteessa maan laivastossa palveli joukko Elswickin telakan toimittamia risteilijöitä sekä Britannian kuninkaallisen laivaston käyttämien kaltaisia torpedoin varustettuja tykkiveneitä. Torpedoaluksina oli muun muassa kymmenen Yarrow-tyyppistä alusta sekä seitsemän brittien 30-solmun tyyppiä olevaa hävittäjää.
Chilen hallitus tilasi 1912 J. Samuel White and Companyltä Cowesista kuusi suurikokoista hävittäjää, joiden aseistus oli vahvempi kuin Britannian kuninkaallisen laivaston vastaavien alusten. Aluksista kuitenkin ainoastaan kaksi päätyi Chileen, kun Britannia pakko-otti neljä keskeneräistä alusta itselleen elokuussa 1914. Ensimmäisen maailmansodan aikana Chile ei kyennyt uudistamaan laivastoaan ja Serrano-luokan alusten tilaus John I. Thornycroft and Companyltä 1927 oli seuraava alustilaus.
Maa pysyi toisessa maailmansodassa puolueettomana ja sen laivasto ei saanut apua mistään sotaa käyvästä maasta.
Tämän päivän laivasto
Laivaston komentajan amiraali Enrique Larrañaga Martínin alaisuudessa on 25 000 henkeä, joista 5 200 palvelee merijalkaväessä. Aluksia laivastolla on 66, mikä on kasvamassa 74:ään. Aluksista 21 on varsinaisia taisteluyksiköitä ja ne on sijoitettu Valparaísoon. Laivaston sukellusveneet sekä niiden emälaiva on sijoitettu Talcahuanoon. Laivastoon kuuluvat myös ilmavoimat, joiden tehtävänä on tavaran ja henkilöstön kuljettaminen sekä merialueiden valvonta. Laivaston ilmavoimilla ei ole hävittäjiä eikä pommittajia.
Arancibia, Juan C.: Fleet Review - Chile: Reaping the Benefits of the Copper Law. Seaforth World Naval Review 2012, 2011, III. vsk, s. 27-35. Barnsley: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-84832-120-5(englanniksi)
.jpg)
