Tōyamaru otettiin sisaraluksiensa Seikanmarun ja Tokachimarun ohella käyttöön vuonna 1947.[2]
Onnettomuus
Taifuuni Marie (Japanin viranomaisten nimitys taifuunille oli numero 15) oli keskeyttänyt 26. syyskuuta kaiken vesiliikenteen Honshun ja Hokkaidon välillä. Myös Tōyamaru odotti sään parantumista Hakodaten satamassa Hokkaidolla. Aluksen kapteeni päätti lopulta lähteä matkaan, sillä sää näytti olevan paranemaan päin, ja ankkuri nostettiin noin kello 18:40 paikallista aikaa. Aluksen kyydissä oli matkustajien lisäksi rautatieyhtiön junanvaunuja.[3]
Tōyamarun lähtiessä matkaan sää huononi uudelleen, ja aluksen ankkuri laskettiin sen ollessa vielä satama-altaassa. Ankkuri ei kuitenkaan pitänyt Tōyamarua paikoillaan, jolloin alus ajelehti ulos merelle ja törmäsi siellä karikkoon. Voimakkaasti kallistuneena aluksen alakansille ja konehuoneeseen pääsi vettä, mikä esti lopulta koneiden käytön. Kyydissä olleet junanvaunut alkoivat irrota kiinnikkeistään ja murskata matkustajia.[2][3]
Tōyamaru kääntyi lopulta ylösalaisin ja upposi, jolloin useimmat sen matkustajista kuolivat.[3] Joukossa oli japanilaisten lisäksi 35 Yhdysvaltain 1. ratsuväkidivisioonan sotilasta.[4]Tōyamarun uppoaminen on SS Sultanan räjähdyksen (1865) ja RMS Titanicin uppoamisen (1912) jälkeen maailman kolmanneksi eniten kuolonuhreja vaatinut vesiliikenteen onnettomuus, joka on tapahtunut rauhan aikana.[1]
Seuraukset
Tōyamarun hylky vuonna 1955
Tōyamarun uppoamisen jälkeen Japanin media vertasi tapausta laajalti Titanicin uppoamiseen.[3] Tapaus on silti nykyään Japanissa lähes unohdettu etenkin nuoremman väestönosan parissa.[4]
Tōyamarun lisäksi neljä muuta Japanin valtionrautateiden lauttaa (Seikanmaru, Hidakamaru, Kitamimaru ja Tokachimaru) upposi Tsugarunsalmessa samana yönä taifuunin johdosta, jolloin kuolonuhreja tuli yhteensä 1 430.[1][3] Katastrofin laajuus vaikutti merkittävällä tavalla siihen, että valtionrautatiet päätti rakentaa rautatietunnelin Honshun ja Hokkaidon välille. Seikan-tunneli avattiin lopulta vuonna 1988, mutta tuolloin lentoliikenne oli jo alkanut korvata muita liikenneyhteyksiä Japanin saarten välillä.[4]
Lähteet
Hoppe, Andreas (toim.): Catastrophes: Views from Natural and Human Sciences. Springer, 2018. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
