Tā’ (arab. تاء‎, tā’, pers. ‏ت‎, te) on arabialaisen kirjaimiston kolmas kirjain. Se vastaa heprealaisen kirjaimiston kirjainta tav (ת). Erikseen esiintyvä tā’ kirjoitetaan kaarena, jonka yläpuolella on kaksi pistettä (ت), ja muiden kirjainten kanssa se liitetään viivalla edeltävään ja seuraavaan kirjaimeen (esim. ست st, تا tā, ستا stā).^[1][2] Kirjaimen äännearvo on arabiassa ja persiassa [t].^[1][3]

Indoarjalaisissa kielissä on neljä erilaista t-äännettä, ja näiden ilmaisemiseksi aakkostoa on laajennettu uusilla kirjaimilla. Tyypillisesti tarkkeeton tā’ ilmaisee näissä kielissä aspiroimatonta dentaaliäännettä [t̪]. Urdussa ja pandžabissa retrofleksinen [ʈ] ilmaistaan tā’-kirjaimella, jonka yläpuolella on kahden pisteen asemesta ṭā’-kirjaimen näköinen tarkemerkki (ٹ). Aspiroitu dentaalinen ja retrofleksinen t-äänne ilmaistaan kirjoittamalla konsonantin jälkeen kirjain hā’ (dentaali تھ [t̪ʰ], retrofleksi ٹھ [ʈʰ]).^[4][5] Sindhissä t:n variantit erotetaan toisistaan pisteiden määrää ja paikkaa muuttamalla (ت [t̪], ٿ [t̪ʰ], ٽ [ʈ], ٺ [ʈʰ]).^[6]

• Daniels, Peter T.: The World’s Writing Systems. Oxford University Press, 1996. ISBN 978-0-19-507993-7 (englanniksi)