Työasema on käyttöjärjestelmällä varustettu mini- tai mikrotietokone, joka on tarkoitettu yhden henkilön ammattikäyttöön.^[1][2][3] Joskus nimitystä on käytetty myös muun muassa suurtietokoneeseen kytketystä päätteestä tai puhelimen ja tietokoneen yhdistelmästä.^[1][2][4]

Alun perin työasemalla tarkoitettiin tieteelliseen tutkimukseen ja vaativaan ammattikäyttöön, kuten graafiseen tai tietokoneavusteiseen suunnitteluun (CAD, CAE) sekä tietokonesimulointiin ^[4][5] valjastettua järjestelmää, joka oli usein varustettu Unix-käyttöjärjestelmällä ja RISC-suorittimella. Tällaiset työasemat olivat tehokkaampia kuin aikansa kotitietokoneet, ja niiden prosessori, grafiikkaominaisuudet, muistinhallinta ja moniajokyky olivat kehittyneempiä.

Nykyään työasemaksi kutsutaan on mitä tahansa LAN-verkkoon kytkettävissä olevaa ja itsenäisesti toimivaa henkilökohtaista tietokonetta yrityskäytössä erotuksena palvelinkoneesta eli serveristä ^[6]. Vieläkin laajemmassa merkityksessä työasema on synonyymi pöytäkotelossa toimitettavalle tietokonejärjestelmälle toimisto- tai kuluttajakäyttöön erotuksena kannettavista ja pelikäyttöön tarkoitetuista tietokoneista.

Varhainen työ tietokoneella tarkoitti päätettä, joka oli kytketty jaettuun tietokoneeseen.^[7] Näitä seurasivat jaetut, mutta tiettyyn käyttöön varatut minitietokoneet.^[7]

Xerox Alto (1973) työasema oli ensimmäinen, jossa yhdistyivät tietokonehiirellä ohjattu graafinen käyttöliittymä, Ethernet-verkkoliittymä ja vaihdettavat massamuistit.^[8]

Tektronix 4010 ja Tektronix 4014 olivat 1970- ja 1980-luvuilla käytettyjä CAD-työasemia.^[9][10]

Työasema on 1980-luvulla syntynyt tietokoneluokka, joka toi VAX:in kaltaisen suorituskyvyn työpöydälle.^[11] Työasema perustui edulliselle mikroprosessorille, joka oli tyypillisesti Motorola 68000.^[11] Gordon Bellin mukaan "henkilökohtainen työasema" esiteltiin vuonna 1981 kun Apollo Computer, Sun ja Xerox esittelivät työasemansa ja varhaiset omaksujat ottivat ne käyttöön.^[7] Henkilökohtaiset työasemat ovat tarpeesta johtuen hajautettuja henkilöille ja yhteydessä toisiinsa hajautetussa ympäristössä.^[7] Näissä on lähiverkkoyhteys työasemien kytkemiseen toisiinsa.^[7]

Minitietokoneiden ja mikroprosessorien kehittyminen mahdollisti uuden kehityssuunnan yrityksille kuten Apollo, SGI ja Sun Microsystems.^[12] Apollo julkaisi vuonna 1981 työaseman, jonka hinta alkoi 40 000 dollarista.^[11] Xerox oli aiemmin havainnut, että oli tehokkaampaa olla verkotettu tietokone jokaisen työntekijän pöydällä kuin käyttää jaettua osituskäyttöön tarkoitettua tietokonetta päätteellä.^[11]

Vuonna 1991 64-bittinen MIPS R4000 mahdollisti työasemissa suorituskyvyn, joka vastasi supertietokoneen suorituskykyä vuonna 1975.^[12] Vuonna 1993 DEC Alpha -suorittimeen perustuvat DEC 3000 -työasemat maksoivat 14 995 dollarista ylöspäin.^[13] Hewlett-Packard kilpaili PA-RISC -suorittimeen perustuvilla työasemilla sekä alemmassa että korkeammassa hintaluokassa ja Sun lupasi SPARC-suorittimeen perustuvia työasemia henkilökohtaisten tietokoneiden hintaluokassa.^[13]