Tuula Arkio

Tuula Arkio

Tuula Johanna Arkio (o.s. Olamo, s. 2. huhtikuuta 1943 Helsinki)[1] on suomalainen taidehistorioitsija ja taidemuseonjohtaja. Vuonna 2006 hänet promovoitiin Kuvataideakatemian kunniatohtoriksi[2] ja hänelle myönnettiin kulttuurineuvoksen arvonimi.[1]

Arkio johti Kiasmaa vuosina 1990–2000 ja Valtion taidemuseota 2000–2006.

Ura

Arkio valmistui ylioppilaaksi vuonna 1962.[1] Hän opiskeli taidehistoriaa ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1968 Helsingin yliopistosta.[3][4]

Arkio on tehnyt pitkän uran suomalaisen kuvataiteen alueella. Hän työskenteli Gallen-Kallelan museon amanuenssina vuosina 1964–1965 ja Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen kuva-arkistoamanuenssina 1968. Arkio oli Ateneumin taidemuseon amanuenssi 1968–1984 ja apulaisintendentti 1984–1990. Hän oli Nykytaiteen museon (vuodesta 1998 Kiasma) ensimmäinen johtaja (1990–2000) ja Valtion taidemuseon ylijohtaja (2000–2006).[1]

Arkio on toiminut yhtenä merkittävien Ars 83, Ars 95 ja Ars 2001 -näyttelyiden kuraattoreista ja toiminut lukuisissa luottamustehtävissä taiteen ja kulttuurin alueella niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Vuonna 2015 ilmestyi Arkion omaelämäkerta Jyviä nokkimassa.[5]

Luottamustehtäviä

Lähde[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 56. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Promootio Kuvataideakatemia. Arkistoitu 17.2.2016. Viitattu 14.2.2016.
  3. ↑ Tuula Arkio Siltala. Arkistoitu 24.2.2016. Viitattu 20.8.2015.
  4. ↑ Alander, Maija: Taiteen kenttäpuolustaja. (80-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 2.4.2023, s. B 31. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.4.2023.
  5. ↑ Kiviranta, Marja-Terttu: Kiasman aivot ja sydän: Tuula Arkion omaelämäkerta on näköalapaikka puoleen vuosisataan Suomen nykytaidetta HS.fi. 29.3.2015. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 20.8.2015.

Aiheesta muualla