Nevanlinna toimi Ylioppilaslehdenpakinoitsijana 1980–1987 ja kirjoitti vuonna 1982 Helsingin Sanomiin nimimerkeillä Neovius ja Tapiolan markiisi. Hän on kirjoittanut kolumnejaKansan Uutisiin (1987–1991), Rakentaja-lehteen (1993–1995), Kauppalehti Pressoon ja HS:n Nyt-liitteeseen vuodesta 1997. Nevanlinna on kirjoittanut myös kirjoja, kuten esseekokoelmat Hyväkuntoisena taivaaseen (1999) ja Surullinen tapiiri (2002) sekä lastenkirjan Antero joutuu luontoon (2004).[2] Lisäksi hän on suomentanut useita kirjoja, muun muassa Roald Dahlin ja Lewis Carrollin teoksia. 1980-luvulla Nevanlinna oli jäsen Sturm und Drang -nimisessä yhtyeessä.[3]
Nevanlinnan kolumnit ovat lähellä kulttuuriesseen muotoa. Toisaalta niissä on usein huumoria, nokkeluutta ja keveyttä, jolloin ne lähenevät pakinaa. Kolumneja on myöhemmin julkaistu kokoelmina, joissa tekstit eivät aivan tarkalleen vastaa alkuperäistä. Nevanlinna suosii teksteissään paradoksia kehitellessään ajatuksiaan, esimerkiksi Karjalan menetyksen menetys. Osa teksteistä on henkilökohtaisempia tai aihevalinnoiltaan leikkisän keveitä.[5]
Kosonen, Päivi & Nevanlinna, Tuomas (toim.): Merkityksellistymisen pohjasäikeet. Helsinki: Tutkijaliitto, 2006. ISBN 952-5169-42-1
Nurin oikein. (Pohjautuu Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ja Kauppalehti Pressossa 2002–2006 julkaistuihin kirjoituksiin) Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-074-1
Nevanlinna, Tuomas & Relander, Jukka: Työn sanat. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-073-3
Nevanlinna, Tuomas & Relander, Jukka: Uskon sanat. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-362-2