Topias Huttari

Topias (Tobias) Huttari, kirjailijanimiä Lea Helo, L. Helo (29. tammikuuta 1907 Muja – 9. joulukuuta 1953 Petroskoi)[1][2] oli inkeriläinen Neuvostoliitossa asunut opettaja ja runoilija, joka suomensi useita venäläisten klassikkojen ja neuvostokirjailijoiden teoksia.

Huttari opetti suomen kieltä ja kirjallisuutta Petroskoin kouluissa 1926–1928, ja samoihin aikoihin 1927 julkaistiin hänen ensimmäiset runonsa Soihtu- ja Punainen Karjala-lehdissä. Huttari oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1934.[3]

Teoksia

  • Nuoret mielet, runokokoelma. 1930
  • Astun yli, runokokoelma. 1931
  • Karjalan metsissä kasvaa paperia, runovihko lapsille.
  • Punainen armeija – vartija valpas, runovihko lapsille. 1933
  • Jokea voittamassa, kertomus Syvärin voimalaitoksen rakentamisesta. 1933
  • Runoja. 1936
  • Laulu keväälle. 1940
  • Minun maani. 1947
  • Valitut runot. 1956
  • Kertomuksia ja kuvauksia. 1962
  • Jumalat remontissa. 1992

Lähteet

  1. ↑ Valjakka, V.: Lea Helo (65 vuotta runoilijan syntymästä. (arkistoitu sivu) Neuvosto-Karjala, 28.1.1972. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.7.2021.
  2. ↑ Mišin, Armas: Поэт-лирик Леа Хело. Sever, 2012, nro 1–2, s. 192–198. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.12.2024. (venäjäksi)
  3. ↑ Karjalan suomenkieliset kirjailijat: Topias Huttari (Lea Helo) (1907–1953), Arkistoitu sivu, Archive.is (artikkeli sisältää lähteitä, muun muassa Punalippu)