Too Old to Rock ’n’ Roll: Too Young to Die! on Jethro Tull-yhtyeen yhdeksäs studioalbumi. Albumi julkaistiin keväällä 1976. Se on ensimmäinen Tull-albumi jolla bassoa soittaa John Glascock ja myös konseptialbumi, jonka tarinana on ikääntyvän rock-tähden Ray Lomasin elämä muuttuvien trendien maailmassa.[9] Albumi jäi myynniltään ja listasijoituksiltaan edellisistä yhtyeen albumeista ja myös arvostelut olivat vaihtelevia.[10]
Alkuvuodesta 1975 yhtyeen johtohahmo Ian Anderson sai idean tulevan albumin nimikappaleeseen matkustaessaan lentokoneessa pohtien edellisillan epäonnistunutta konserttia soimaten itseään miettien olevansa "liian vanha rokkaamaan". Kuitenkin koneen jouduttua ukkosmyrskyyn hän totesi mielessään olevansa "liian nuori kuolemaan!". Syntynyt lause jäi elämään ja pohjaksi tulevalle albumiprojektille.[10]
Yhtyeessä tapahtui myös miehistönvaihdos, kun vuodesta 1971 bassoa soittanut Jeffrey Hammond ilmoitti jättävänsä yhtyeen syksyn 1975 kiertueen jälkeen ja aikoi keskittyä taidemaalarin ammattiinsa. Uusi basisti, brittiläinen John Glascock löytyi flamengo-rockia soittavasta Carmen-yhtyeestä, joka oli lämmitellyt Tullia vuoden 1975 kiertueella. Glascock oli myös osaava laulaja, joka toi lisäarvoa yhtyeen live-esiintymisiin, sillä Glascock pystyi laulamaan korkeampia harmonioita Andersonin taustalla.[10]
Uusia kappaleita alettiin nauhoittamaan marraskuussa 1975 Morgan-studioilla Brysselissä. Anderson oli saanut myös idean tehdä musikaali, jonka teemana olisi ikääntyvä, muotivirtausten uhriksi joutunut 1950-luvun rock-tähti, joka nousisi kuitenkin uudelleen tähteyteen 1950-luvun tullessa jälleen muotiin.[9] Musikaali-aiheisia kappaleita, kuten nimikappale "Too Old to Rock 'n' Roll: Too Young to Die!", Anderson alkoi työstää yhtyeen taustavaikuttajan ja sovittajan David Palmerin kanssa joulukuussa 1975. Palmer ehdotti tarinan esikuvaksi tuntemaansa Ray Lomas-nimistä ikääntyvää rokkaria, joka myös antoi luvan nimensä ja imagonsa käyttämiseksi. Pääosan esittäjäksi kaavailtiin Adam Faithia, joka oli entinen rock-tähti sekä näyttelijä.[10]
Musikaaliprojekti kuitenkin haudattiin, koska ensinnäkin Adam Faith ei ollut käytettävissä muiden projektiensa vuoksi ja myös Ian Anderson huomasi musikaaliprojektin olevan työläämpi ja riskialttiimpi verrattuna perinteisen albumin tekemiseen.[10] Anderson ei halunnut ottaa riskiä siitä, että yhtyeen uusi kappalemateriaali ja siihen liitetty löyhä tarina floppaisi musikaalin yhteydessä aiheuttaen mm. taloudellista tappiota.[10]
Nauhoitukset ja materiaali
Anderson oli kirjoittanut tusinan verran kappaleita musikaalia silmällä pitäen sekä puolenkymmentä ns. perinteistä Jethro Tull-kappaletta.[10] Koska musikaali-kappaleita oli enemmän, päätettiin albumi koostaa niistä. Varsinaiset nauhoitukset tehtiin edellisen albumin tapaan Monte Carlossa Radio Monte Carlon studioilla käyttäen apuna Maison Rougen mobiilistudiota tammikuussa 1976. Tuohon aikaan monet yhtyeet nauhoittavat albuminsa ulkomailla verotuksellisista syistä. Ian Anderson kritisoi myöhemmin menettelyä, sillä hänen mielestään "kaikkien, myös paremmin tienaavien, pitäisi maksaa veronsa tavallisten työläisten tapaan ja nauttia jäljelle jäävistä rahoista".[10]
Vaikkakin kappaleet ovat alun perin kirjoitettu musikaalia varten, eivät ne Andersonin mukaan paria poikkeusta lukuun ottamatta kuitenkaan sinällään liity Ray Lomasin tarinaan.[10][9]Teemana yleisesti kuitenkin ovat yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöt ja muutokset ja niiden mukana pysytteleminen.[10] Musikaalin konsepti esitellään albumin yhteydessä olevassa sarjakuvassa. Musiikillisesti albumi sisältää aiempien Tull-levyjen tapaan hard rock-vaikutteisia bändi-kappaleita ja akustisia numeroita, mutta tällä kertaa jousisoittimien käyttö on runsaampaa luoden musikaalimaisemman tunnelman.
Albumin avaa lyhyt akustinen, jousisoittimia käyttävä alkusoitto "Prelude", joka tapailee nimikappaleen teemaa. Sitä seuraava "Quizz Kid" on nopea hard rock-kappale, jonka aiheena ovat television visailuohjelmat (Quiz Shows).[10] Folk rock-vaikutteinen "Crazed Institution" puolestaan kertoo rock-elämän turhamaisuudesta ja rahan tuhlaamisesta.[10]
"Salamander" on akustinen numero, joka muistuttaa hieman edellisen albumin "Cold Wind to Valhalla"-kappaletta. Kappaleen aiheena on eksoottinen, liskomainen (salamander) naishenkilö. Lontoon pimeistä takseista kertova "Taxi Grab" edustaa suoraviivaisempaa hard rockia ja sisältää myös huuliharpun soittoa.
Tunnelmallinen "From a Dead Beat to an Old Greaser" kertoo kahden erilaisen, ulosmuodista olevan elämäntavan omaavan ihmisen kohtaamisesta ja blues-henkinen akustinen "Bad-Eyed and Loveless" puolestaan petollisesta naisesta. John Evanin kosketinsoitin-kuvion ja Martin Barren riffin myötä kulkevan rock-henkisemmän "Big Dipper"-kappaleen aiheena puolestaan ovat "macho-henkiset" naistenmiehet.[10]
Albumin nimikappale "Too Old to Rock 'n' Roll: Too Young to Die!" on albumin kenties tunnetuin kappale ja pysyi vuosia yhtyeen keikkasetissä ainoana kappaleena albumilta. Musikaalimaisen ja iskelmällisen rakenteen omaava kappale kertoo albumin päähenkilön Ray Lomasin tarinaa ikääntyvänä rock-tähtenä. Myös sitä seuraava "Pied Piper" jatkaa samaa teemaa kertoen ikääntyvästä rock-tähdestä joka yrittää päästä nuorten suosioon. Albumin päättää parin edeltävän kappaleen tapaan jousisoittimien tahdissa kulkeva tunnelmallinen "The Chequered Flag (Dead or Alive)", joka on saanut inspiraationsa F1-kilpailuista, joita Anderson seurasi.[10]
Albumin sessioissa nauhoitettiin myös julkaisematta jääneet kappaleet "A Small Cigar", "Strip Cartoon", "Salamander's Rag Time", "Commercial Traveller" sekä varhainen versio kappaleesta "One Brown Mouse".
Kansitaide
Albumin kansitaiteen suunnitteli Michael Farrell ja sarjakuvan piirsi sarjakuvataiteilija Dave Gibbons. Etukannessa on piirros nyrkkiä näyttävästä "vanhasta rokkaajasta" ja avattavien kansien sisältä löytyy albumin konseptin kertova sarjakuva. Etukannen kuva koettiin uhkaavana joissain katolisissa maissa ja siellä siitä julkaistiin siistitty versio.[10] Piirrokset tehtiin Ian Andersonin ohjeiden mukaan ja tarinan päähahmo onkin jonkin verran yhdennäköinen hänen kanssaan.[10]
Sarjakuvassa kappaleiden nimet tulevat esille kronologisesti. Alussa esitellään ikääntynyt entinen rock-tähti Ray Lomas, joka ei halua päästää irti elämäntavastaan. Hän osallistuu TV:n tietokilpailuun voittaen tähtipalkinnon ("Quizz Kid"). Hän majoittuu hotelliin ja ihmettelee kaupungin ja ihmisten hektisyyttä ("Crazed Institution"). Myöhemmin hän tapaa kauniin naisen ("Salamander"). He ottavat taksin ("Taxi Grab") mennäkseen naisen asunnolle, mutta nainen kuitenkin käskee Rayn odottamaan pubissa häntä. Pubissa Ray keskustelee vanhan beatnikin kanssa ("From a Dead Beat to an Old Greaser"). Naista ei ala kuulua ja Ray huomaa tulleensa jätetyksi ("Bad-Eyed and Loveless"). Pettyneenä Ray muistelee olleensa kova naistenmies ("Big Dipper") aikoinaan. Hän päättää lähteä moottoripyörällään pois kaupungista ja joutuu onnettomuuteen. Sairaalassa hoitaja toteaa hänen olevan liian vanha rokkaamaan, mutta liian nuori kuolemaan ("Too Young to Rock 'n' Roll: Too Young to Die!"). Rayn toipumisen aikana muoti kuitenkin muuttuu ja hänestä on tullutkin muoti-ilmiö ("Pied Piper"). Nuoren naisen ja uuden levytyssopimuksen myötä Ray toteaa kierroksen tulleen täyteen ja elämän taas hymyilevän ("The Chequered Flag").[10]
Julkaisu ja vastaanotto
Albumi julkaistiin Britanniassa 23. huhtikuuta 1976. Se nousi siellä listoille sijalle 25., mikä oli yhtyeen siihen mennessä heikoin listasijoitus saarivaltiossa. Tähän saattoi vaikuttaa myös se fakta, että yhtye ei soittanut yhtään konserttia kotimaassaan vuosina 1975-1976.[10] Musiikkilehdistön arvostelut olivat vaihtelevia ja myös vihjailuja albumin konseptin omakohtaisuudesta riitti, vaikkakin Anderson kiisti nämä väitteet. [10]Yhdysvalloissa listasijoitus oli 14., mutta albumi ei muiden Tullin 1970-luvun albumeiden tapaan yltänyt kultalevymyyntiin Pohjois-Amerikassa. [11]Amerikkalaisen Rolling Stone-lehden arvostelija suositteli Andersonia pysymään musiikissa tarinoiden kehittelemisien sijaan.
Keväällä albumin julkaisun jälkeen yhtye aloitti Euroopan kiertueen. Kiertueella yhtyeen taustavoimiin kuulunut David Palmer liittyi lavakokoonpanoon toiseksi kosketinsoittajaksi korvaten näin edelliskiertueella mukana olleen jousikvartetin hoitamalla jousisovitukset syntetisaattorin avulla.[10] Kotimaassaan yhtye esiintyi vain television välityksellä Supersonic-tv-ohjelmassa kahden kappaleen verran ja lisäksi erityisessä LWT:n tv-spesiaalissa, jossa yhtye esitti tuoreen albumin playbackina kokonaisuudessaan. Yhtye nauhoitti tv-ohjelmaa varten uuden version albumista, sillä muusikkojen liiton säännöt estivät albumin esittämistä televisiossa sellaisenaan.[10] Albumin tapaan myös tv-spesiaali sai ristiriitaisen vastaanoton.[10]
Vuoden 1976 Pohjois-Amerikan kiertueella yhtye esiintyi useilla suurilla ulkoilmastadioneilla, joissa taustarekvisiittana olivat isot "Tullavision"-screenit, jotta kaikki stadionin katsojat näkisivät yhtyeen esiintymisen. Koosten Tampan stadionin konsertista voi nähdä vuoden 2013Around the World-DVD-julkaisulla. Uudelta albumilta settiin tulivat pysyvämmin vain nimikappale ja "Crazed Institution".[12]
Nykyään yhtyeen johtohahmo Ian Anderson pitää albumia "noin keskitason Tull-albumina" sen erikoisesta tekoprosessista, pop-henkisyydestä, heikosta myyntimenestyksestä ja konseptista johtuen, mutta arvostaa kuitenkin albumin nimikappaletta yhtenä Tullin legendaarisimmista kappaleista nostaen sen yhtyeen suurimpien klassikoiden joukkoon.[10]
CD-julkaisut
Albumi julkaistiin remasteroituna versiona ensimmäisen kerran vuonna 2002. Tuolloin bonus-kappaleina olivat albumin sessioissa nauhoitetut "A Small Cigar" ja "Strip Cartoon"
Vuonna 2015 albumista julkaistiin laajennettu "The TV Special Edition". Julkaisu sisälsi yhtyeen muiden juhlajulkaisujen tapaan muusikko-tuottaja Steven Wilsonin uusia miksauksia albumin kappaleista, bonusraitoja, ennenjulkaisemattomia versioita sekä vuoden 1976 tv-spesiaalin, jossa yhtye soitti albumin kokonaisuudessaan. Julkaisua koostettaessa huomattiin, että puolet alkuperäisen albumin moniraitanauhoista olivat kadoksissa, joten Steven Wilson joutui koostamaan uuden miksauksen tv-spesiaalia varten nauhoitetusta versiosta.[10]
