Tony Tuominen (4. tammikuuta 1964 Helsinki – 7. joulukuuta 2000 Espoo) oli suomalainen sulkapallon maajoukkuepelaaja ja Suomen-mestari.[1]
Tuominen aloitti sulkapallouransa Badmintonklubben Smashin riveissä vuonna 1975. Ensimmäisen aikuisten Suomen-mestaruutensa hän voitti 17-vuotiaana vuonna 1981. Samana vuonna hän edusti ensimmäisen kerran Suomen miesten maajoukkuetta Helvetia Cupissa Norjassa. Uransa aikana hän pelasi maajoukkueessa 79 kertaa, viimeisen kerran vuonna 1996.[1] Hän voitti 15 Suomen-mestaruutta vuosina 1981–1997, kolme kaksinpelissä, kymmenen nelinpelissä ja kaksi sekanelinpelissä.[2][3][4][5] Maailmanlistalla hän sijoittui parhaimmillaan 22:nneksi syksyllä 1991.[1]
Tuominen kuoli joulukuussa 2000 sairastettuaan kahden vuoden ajan syöpää. Viime vuosinaan hän toimi Suomen Sulkapalloliitossa valmentajana ja maajoukkueen johtajana.[1]
Suomen-mestaruudet
- Kaksinpelissä: 1981, 1982, 1986 [2]
- Nelinpelissä 1983, 1984, 1986, 1988, 1989, 1991, 1992, 1993, 1995, 1996 [2][3][4]
- Sekanelinpelissä: 1983, 1997 [2][5]
Lähteet
- ↑ a b c d Tennilä, Tuomo: Sulkapallomestarin ura osui lajin murroskohtaan. Helsingin Sanomat, 9.12.2000, s. A14.
- ↑ a b c d Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. Tietosportti.
- ↑ a b Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17. Kustannus-Notariaatti Oy, 1996.
- ↑ a b Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 18. Määritä julkaisija!
- ↑ a b Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 19. Kustannus-Notariaatti Oy, 1998.
