Thomas Geoffrey ”Tom” Wilkinson (5. helmikuuta 1948 Leeds, West Yorkshire, Yhdistynyt kuningaskunta – 30. joulukuuta 2023[1]) oli englantilainen näyttelijä, joka aloitti uransa teatterissa, mutta esiintyi myöhemmin urallaan erityisesti televisiossa ja elokuvissa. Hänen kansainvälisenä läpimurtonaan pidetään draamakomediaa Housut pois! (1997), josta hänet palkittiin Baftalla. Wilkinson oli Oscar-ehdokkaana elokuvista Satimessa (2001) ja Michael Clayton (2007). Golden Globen ja Emmyn hän voitti minisarjasta John Adams (2008).
Nuoruus ja opiskelu
Wilkinson syntyi Leedsissä, ja hänen isänsä oli maanviljelijä ja äitinsä oli kotiäiti.[2] Perheen isä myi maatilan, kun Tom oli viisivuotias ja vei perheensä Kanadaan aloittamaan uuden elämän. Wilkinsonit asuivat Kanadassa viisi vuotta, mutta elämä ei siellä oikein käynnistynyt, ja he palasivat takaisin Englantiin. Tomin isä ja äiti perustivat Cornwallissa pubin, joka ei kuitenkaan pärjännyt. Tomin oli 15-vuotias, kun hänen isänsä kuoli. Äiti muutti tämän jälkeen lapsineen takaisin Englannin pohjoisosiin.[3]
Wilkinson sai lukiossa ensimmäisen mahdollisuutensa ohjata teatteriesityksen. Hän muisteli myöhemmin, että jo ensimmäisten harjoitusten jälkeen todenneensa haluavansa tehdä tätä koko ikänsä. Hän aloitti 1967 Kentin yliopistossa kirjallisuuden opinnot ja siirtyi 1970 opiskelemaan Royal Academy of Dramatic Artiin.[2]
Ura
Wilkinson sai paikan Nottingham Playhousesta, jonka mukana hän näytteli muun muassa 1975 Trevor Griffithsin näytelmän Comedians ensinäytöksessä. Hän näytteli myös kahden vuoden ajan Royal Shakespeare Companyssä, mutta tuota aikaa hän kutsui myöhemmin katastrofaaliseksi, sillä hän ei saanut omien sanojensa mukaan haluamiaan rooleja.[4] Wilkinson oli kuitenkin 1981 ehdolla Laurence Olivier -palkintoon RSC:n Hamletista, missä hän näytteli Horatiota.[5]
Wilkinson oli 1980-luvulla aktiivinen sekä teatterissa että televisiossa. Elokuvissa hän esiintyi harvemmin, mutta hänen elokuviaan olivat muun muassa Tapaus Wetherby (1985) ja Petoksen naamio (1990). Wilkinson päätti kuitenkin 1990-luvulla hakea muutosta uraansa. Vuonna 1993 hän tienasi 250 puntaa viikossa Royal Court Theatren Kuningas Learissa. Wilkinson kertoi olleensa tuolloin rahaton ja ajautuneensa tilanteeseen, jossa hän yritti saada, mitä tahansa roolia elokuvista.[4]
Wilkinson näytteli 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla muun muassa BBC:n minisarjassa Martin Chuzzlewitin elämä ja salaisuudet (1994) ja elokuvassa Järki ja tunteet (1995). Wilkinsonin kansainvälisenä läpimurtona voidaan pitää draamakomediaa Housut pois! (1997), josta hänet palkittiin Baftalla. Wilkinson näytteli elokuvassa Sheffieldin terästehtaan työtöntä työnjohtajaa, joka yhdessä ystäviensä kanssa perustaa amatööristrippareiden ryhmän.[4]
Wilkinsonin muita elokuvia 1990-luvun lopulla olivat Wilde (1997), toimintakomedia Rush Hour – Rankka pari (1998), jossa Wilkinson näytteli hongkongilaista rikospomoa, Rakastunut Shakespeare (1998) ja Yhdysvaltain sisällissotaan sijoittuva Paholaisen satulassa (1999).[4]
Wilkinson näytteli Yhdysvaltain itsenäisyyssotaa käsittelevässä Patriotissa (2000) Charles Cornwallista.[4] Wilkinson teki Yhdysvalloissa nimeä erityisesti draamasta Satimessa (2001), jossa hän näytteli surevaa ja kostonhimoista isää.[2] Wilkinson sai elokuvasta parhaan miespääosan Oscarin ehdokkuuden.[6]
Wilkinson sai Golden Globe -ehdokkuuden televisioelokuvasta Normal (2003), jossa hän näytteli transsukupuolista tehdastyöntekijää. Elokuvassa Tahraton mieli (2004) hän puolestaan oli kirurgi, joka poisti Jim Carreyn hahmon mielestä tuskallisia muistoja.[4] Wilkinson oli Batman Beginsissä (2005) Batmanin vihollinen Carmine Falcone. Toisen Oscar-ehokkutensa Wilkinson sai Michael Claytonista (2007).[5]
Wilkinson palkittiin sekä Golden Globella että Emmyllä minisarjasta John Adams (2008), jossa hän näytteli sivuroolissa Benjamin Franklinia. Wilkinson näytteli 2011 Kennedyt-sarjassa Kennedyn klaanin isää, Joseph P. Kennedyä. Samana vuonna hänellä oli rooli elokuvassa The Best Exotic Marigold Hotel.[4]
Wilkinson näytteli 2014 Wes Andersonin The Grand Budapest Hotelissa ja Aca DuVernayn kansalaisoikeusdraamassa Selma presidentti Lyndon B. Johsonia. Oliver Stonen Snowdenissa (2016) Wilkinsonin oli toimittaja Ewen MacAskill.[4] Wilkinson palasi 2023 Housut pois -elokuvan rooliin, sillä siitä tehtiin samanniminen televisiosarja.[6]
Yksityiselämä
Wilkinson meni 1988 naimisiin näyttelijä Diana Hardcastlen kanssa. He saivat liittonsa aikana kaksi lasta.[4]
Wilkinson kuoli joulukuussa 2023 äkillisesti kotonaan.[1]
Filmografia
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
