Tämä artikkeli käsittelee kalaheimoa, toko-nimisistä linnuista katso sarvinokat.
Tokot (Gobiidae) on tokkokalojen lahkoon kuuluva kalaheimo[1], joka on levinnyt kaikkiin maailman meriin ja jonka jäsenet ovat yleisiä etenkin lauhkeassa vyöhykkeessä.
Tokkoja tunnetaan yli 1 800 lajia, jotka on jaettu kahteensataan sukuun. Vuosittain löytyy 10-20 uutta lajia.[2] Muun muassa hiekkatokkojen (Kraemeriidae), nuolikkojen (Microdesmidae) ja toukkakalojen (Schindleriidae) entisten heimojen lajit sisällytetään nykyisin tokkojen heimoon.[1]
Ulkonäkö ja koko
Tokot ovat pienikokoisia kaloja. Suurin tokko, Karibialla elävä Gobioides broussenetii voi kasvaa puolimetriseksi.[2] Useimmat ovat kuitenkin alle kymmensenttisiä, ja Filippiineillä elävä kääpiötokko (Pandaka pygmaea) jää alle 13 mm pitkäksi ja kuuluu maailman pienimpiin selkärankaisiin. Tokkojen vartalo on pitkulainen, niiden selkä- ja rasvaevät muodostavat yhden evän selkäpuolelle ja niiltä puuttuu kylkiviiva. Monet ovat kirkasvärisiä, jotkut lähes läpinäkyviä.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
Tokkoja tavataan sekä merivedessä, murtovedessä että makeassa vedessä. Suurin osa lajeista elää Indopasifisella merialueella. Niitä on paljon koralliriutoilla sekä valtamerten saarien makeavetisissä lammikoissa. Jotkut lajit leviävät laivojen vesijärjestelmissä tai painolastin mukana.[2]
Suomessa tokkoja esiintyy kuutta lajia: hietatokko (Pomatoschistus minutus), liejutokko (Pomatoschistus microps), mustatokko (Gobius niger), seitsenruototokko (Gobiusculus flavescens) sekä vieraslajit mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) ja idänsieraintokko (Proterorhinus semipellucidus).[4]
Käyttäytyminen
Useat lajit asuvat pehmeään merenpohjaan tekemissään koloissa. Jotkut toimivat puhdistajakaloina ja nyppivät loisia isompien kalojen iholta.[3]
Lähteet
Aiheesta muualla
