Tibesti on uinuvista tulivuorista koostuva vuoristoalue Luoteis-Tšadissa, keskellä Saharan autiomaata. Osa vuorten pohjoisrinteistä ulottuu myös Libyan puolelle. Vuoriston pituus on 480 kilometriä ja leveys 280 kilometriä, ja se on kooltaan noin 100 000 neliökilometriä. Sen korkein huippu on 3 415 metrin korkeuteen nouseva kilpitulivuoriEmi Koussi, joka on myös koko Saharan alueen korkein kohta.[1][2]
Tibestin maisemaa hallitsevat kalderojen puhkomat massiiviset kilpitulivuoret ja doomit sekä suuret laavaylängöt. Vuoriston kaakkoisreunalla kohoaa Emi Koussin loivarinteinen keila, jonka pohjoispuolella levittäytyy kaksi laajaa vulkaanista ylänköä, Tarso Ahon (3 000 km²) ja Tarso Emi Chi (7 700 km²). Massiivin keskellä sijaitsevat sen vanhimmat huiput, joista korkeimpia ovat tulivuoret Tarso Yega (2 972 m), Tarso Voon (2 845 m) ja Tarso Toon (2 575 m) sekä doomit Tarso Tieroko (2 925 m), Ehi Sunni (2 925 m) ja Soborom (n. 2 800 m). Läntiset tulivuoret Pic Toussidé (3 296 m) ja Tarso Toussidé (n. 2 600 m) sekä niiden pohjoispuolella kohoava doomi Timi (3 012 m) ovat syntyneet muita huippuja myöhemmin.[3]
Vuoriston nuorimpia tuliperäisiä muodostumia ovat kolme suurta kraatteria, Trou au Natron ja Doon Kidimi Tarso Toussidélla sekä Era Kohor Emi Koussilla. Trou au Natron on halkaisijaltaan 8 kilometriä ja syvyydeltään 768 metriä, Doon Kidimi ja Era Kohor ovat huomattavasti pienempiä.[3] Vaikka Tibestissä ei ole sattunut tulivuorenpurkauksia tunnetun historian aikana, siellä esiintyy edelleen tuliperäistä toimintaa – Soboromilla pulppuaa kuumia lähteitä ja Emi Koussin ja Pic Toussidén rinteillä höyryää fumaroleja.[2][3]
Tibestivuoriston on synnyttänyt Afrikan laatassa oleva kuuma kohta, jonka alapuolella on pluumi Maan vaipassa. Ajoittain pluumi syöksee ylöspäin magmaa, joka aiheuttaa maankohoamista ja tulivuorenpurkauksia tunkeutuessaan Tibestin kallioperään. Pluumi saattoi aktivoitua jo myöhäisellä mioseenikaudella, vaikka merkittävä osa tulivuorenpurkauksista onkin tapahtunut kvartäärikaudella alle 2,588 miljoonaa vuotta sitten. Tulivuoritoimintaa arvellaan tapahtuneen myös 9600 eaa. alkaneella ja yhä jatkuvalla holoseenikaudella.[3]
Tibestin kallioperän vanhin kerros koostuu prekambrisestagraniitista, dioriitista ja liuskeesta ja niiden yläpuolisista sedimenttikivistä. Vanhempien kivilajien päälle on kerrostunut jähmettyneestä laavasta syntyneitä kivilajeja – basalttia, basaniittia ja dasiittia – sekä muita purkaustuotteita, kuten tefraa ja ignimbriittiä. Satelliittikuvissa vuorten laavakivet erottuvat Saharan aavikosta selvästi tummempina.[3] Alueelta on löydetty runsaasti volframia, tinaa ja muita mineraaleja, mutta niitä ei ole ainakaan toistaiseksi hyödynnetty kaupallisesti.[1][4]
Ilmasto
Satelliittikuva Pic Toussidésta ja Trou au Natronista vuoriston länsiosassa.
Tibestivuoristossa sataa vettä säännöllisemmin kuin ympäröivässä autiomaassa mutta silti sen ilmasto on melko kuiva: vuotuinen sademäärä jää yleensä alle 600 millimetriin. Sadevesi valuu vuorenrinteisiin kuluneita uomia pitkin niiden juurelle muodostuneisiin vadeihin.[5] Vuorilta on löydetty kolme syvää puronuomaa, joiden perusteella on päätelty, että siellä olisi ollut joskus kosteampi ilmasto.[1] Tähän viittaavat myös alueelta löydetyt sadat esihistorialliset kalliomaalaukset, jotka esittävät kirahveja, puhveleita ja muita savannin eläimiä.[2][6]
Vuoriston matalimmissa osissa vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila on 12 celsiusastetta ja ylin 30 celsiusastetta. Ylöspäin mentäessä alin lämpötila laskee 9 asteeseen ja ylin 20 asteeseen. Korkeimmilla huipuilla lämpötila voi laskea jopa lähelle nollaa talvikuukausina.[5]
Kasvisto ja eläimistö
Kuivan ilmaston vuoksi Tibestin kasvillisuus on niukkaa ja maaperässä on vain vähän eloperäisiä aineksia.[2][3] Kasvillisuus vaihtelee rinteiden korkeuden ja suunnan mukaan, ja siihen kuuluu palmukasveja, nokkapapuja ja muita jäännöslajeja trooppisesta Afrikasta ja Välimeren ympäristöstä. Vuoriston lounaisreunalla on suuria vadeja, joiden edullisessa mikroilmastossa menestyvät esimerkiksi egyptinhaarapalmu ja parkkitamariski sekä trooppiset auliot ja hibiskukset. Ylhäällä vuorenrinteillä kasvaa Saharan vuoristokasvillisuutta, jolle luonteenomaisia lajeja ovat etelä- ja lounaisrinteillä viihtyvä afrikanviikunan endeeminen alalaji, länsirinteillä viihtyvä Myrtus nivellei ja kosteammilla pohjoisrinteillä viihtyvä Tamarix senegalensis.[5][7][8]
Eläimistöön kuuluu useita Saharan alueelle tyypillisiä suuria nisäkäslajeja, kuten aavikkogaselli, harjalammas ja gepardi. Vuorilla elää runsaasti myös kalliotamaaneja, kapinrusakoita, okahiiriä ja muita piennisäkkäitä sekä niitä saalistavia petoeläimiä. Sen sijaan matelijoita ja sammakkoeläimiä esiintyy vain vähän.[5]
Väestö
Tibestivuoristo sijaitsee syrjäisessä ja harvaanasutussa Luoteis-Tšadissa, Tibestin ja Borkoun hallinnollisilla alueilla.[5][9] Valtaosa vuorten asukkaista on paimentolaiselämää viettäviä tubuja.[5][6] Suurimpia asutuskeskuksia ovat Bardaïn (2 900 as.) ja Aozoun keitaat vuoriston pohjoispuolella sekä Zouarin keidas sen eteläpuolella.[9][10]
Alueella on ollut poliittisia levottomuuksia 1900-luvun alusta asti, jolloin siirtomaavallat kilpailivat Keskisen Afrikan herruudesta. Vuonna 1973 Tšadin ja Libyan välille puhkesi lähes 20 vuotta kestänyt rajakiista, joka johtui osittain rajan tuntumasta löydetystä uraanista. Konfliktin jälkeen maastoon jäi runsaasti maamiinoja ja räjähtämättömiä ammuksia, joiden vuoksi vuoristossa on edelleen vaarallista liikkua.[3]
↑Thomas Schlüter: Geological Atlas of Africa, s. 26. Springer, 2008. ISBN 978-3-540-76324-6(englanniksi)
↑ abcdef”Regional definition”, Lake Chad Basin, GIWA Regional assessment 43, s. 26. Global International Waters Assessment, 2004. ISSN 1651-940XTeoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.11.2014). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
↑Thomas Brinkhoff: Chad: Regions (Institut National de la Statistique, des Études Économiques et Démographiques) Citypopulation. Viitattu 10.11.2014. (englanniksi)
