Laavalampun muoto konkretisoi nähtäväksi pluumin perusidean.
Pluumi on geologiassa Maan vaipassa tapahtuva, vaipan yläpintaa kohti nouseva, ympäristöä kuumemman sitkaan suurpaineisen kiviaineksen jatkuva virtaus[1] tai nouseva muodostelma, valtava "pisara"[2]. Pluumi-sanan merkityksestä ei olla yhtä mieltä[3].
Laattatektoniikan mukaan Maan sisällä laattoja liikuttava virtaus tapahtuu leveänä vyöhykkeenä. Pluumeilla selitetään pistemäistä ns. kuuman kohdan (hot spot) toimintaa. Maankuoressa pluumin kohdalla sijaitsevassa kuumassa kohdassa on tyypillisesti toimiva tulivuori. Pluumi voi olla myös maankuoren alla ilman näkyvää vulkaanista toimintaa. Se voi olla laatan keskellä ja myös laattojen reunavyöhykkeellä.
Seismologisilla menetelmillä on Islannin alla havaittu 200 km halkaisijaltaan oleva pluumi, joka ulottuu ainakin 450 km:n syvyyteen. Varsinkin voimakkaiden pluumien oletetaan ulottuvan 2 900 km:n syvyyteen vaipan ja ytimen rajalle.[4]
Superpluumi on pluumi, jonka litosfäärin alla oleva leveä yläosa voi olla halkaisijaltaan 1 500–3 000 km tai suurempi.[5]
Joulukuussa vuonna 2003 Princetonin yliopiston tutkija Raffaella Montelli esitteli tutkimuksen, jossa oli analysoitu maanjäristysaalloista saatua tomografista dataa uudella tavalla. Tutkimuksen mukaan pluumit jakautuisivat kahteen ryhmään pluumien syvyyden perusteella. Ainakin kuusi pluumia ulottuu alempaan vaippaan: Ascension, Azorit, Kanariansaaret, Pääsiäissaari, Samoa ja Tahiti, Havaijin osalta ollaan melko varmoja.[6]
Plume-sana englannin kielessä tarkoittaa (esimerkiksi tulivuoresta) kohoavaa savupatsasta, jonka leveys kasvaa sen kohotessa: plume of smoke.
