Brittiläisessä Kapmaassa syntynyt Burgers opiskeli teologiaaUtrechtin yliopistossaHollannissa. Väiteltyään tohtoriksi vuonna 1859 hän palasi Kapmaahan ja toimi hollantilaisen reformoidun kirkon kirkkoherrana Hanoverin kaupungissa. Vapaamielisten teologisten näkemystensä vuoksi hänet erotettiin Kapmaan synodista vuonna 1862, mutta erottaminen kumottiin myöhemmin brittiläisen tuomioistuimen päätöksellä. Burgers valittiin vuonna 1871 suurella enemmistöllä buurien perustaman Transvaalin valtion presidentiksi kesken kauden eronneen Marthinus Wessel Pretoriuksen seuraajana ja hän astui virkaansa heinäkuussa 1872. Burgersin edistykselliset näkemykset hallinnon, koululaitoksen ja kirkollisten olojen kehittämisestä saivat Transvaalin buureilta viileän vastaanoton. Hän matkusti vuonna 1875 Eurooppaan kerämään varoja Transvaalin ja Delagoanlahden välisen rautatieyhteyden rakentamiseen, ja pitkä poissaolo teki hänet entistäkin epäsuositummaksi Transvaalissa.[1] Lisäksi rahoilla ostetut radanrakennustarvikkeet takavarikoitiin Delagoanlahdella rahtikustannusten maksamiseksi.[2]
Burgersin johdolla Transvaal ryhtyi vuonna 1876 sotaan pedejä vastaan, koska näiden mailla huhuttiin olevan kultaa. Pedien hallitsija Sekhukhunelle kärsitty tappio ajoi kuitenkin maan sekasortoon, jonka seurauksena se joutui seuraavana vuonna liitetyksi osaksi Brittiläistä imperiumia. Kun Transvaalin parlamentti Volksraad kieltäytyi asettamasta erikoisveroja sodankäynnin rahoittamiseen, maan poliittiseen tilanteeseen kyllästynyt Burgers päätti antautua briteille. Hän luovutti koko tasavallan 12. huhtikuuta 1877 Pretoriaan saapuneelle Britannian edustajalle Theophilus Shepstonelle, jonka invaasiojoukot käsittivät vain 25 poliisia. Burgers vetäytyi tämän jälkeen julkisesta elämästä ja palasi asumaan Kapmaahan, jossa hän sai Britannian valtiolta eläkettä.[2][1]
Lähteet
↑ abcThomas François Burgers(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.6.2017.
