Thomas Cassin Kinkaid (3. huhtikuuta 1888 Hanover, New Hampshire – 17. marraskuuta 1972 Washington)^[1][2] oli yhdysvaltalainen amiraali, joka toimi komentajana toisen maailmansodan Tyynenmeren sodassa.

Kinkaid valmistui Yhdysvaltain laivastoakatemiasta vuonna 1908. Hän palveli ensimmäisen maailmansodan aikana taistelulaivan upseerina ja yhteysupseerina Britannian amiraliteetissa. Myöhemmin hän oli muun muassa teknisenä asiantuntijana Geneven aseidenriisuntakonferenssissa 1931–1932, ristelijä USS Indianapolisin kapteenina 1937–1938 sekä laivastoattaseana Yhdysvaltain suurlähetystöissä Roomassa ja Belgradissa vuosina 1938–1941. Yhdysvaltain liittyessä toiseen maailmansotaan Kinkaid oli hävittäjälaivueen komentajana.^[1] Vuoden 1942 alussa hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi ja nimitettiin risteilijädivisioonan komentajaksi. Hän sai suorittaa iskuja Gilbertsaarille ja osallistui voitokkaisiin Korallimeren ja Midwayn taisteluihin, joissa hänen risteilijänsä suojelivat lentotukialuksia.^[2] Sen jälkeen Kinkaid sai komentoonsa lentotukialus USS Enterprisen ympärille kootun taisteluosaston, joka osallistui Salomonsaarten taisteluihin.^[1] Lokakuussa 1942 käydyssä Santa Cruz -saarten taistelussa Kinkaid komensi kahta yhdistettyä taisteluosastoa. Hän menetti lentotukialus USS Hornetin ja myös Enterprise vaurioitui, mutta japanilaisten tappiot olivat vielä suuremmat.^[2]

Tammikuussa 1943 Kinkaid nimitettiin Pohjois-Tyynenmeren ryhmän komentajaksi. Hän suunnitteli ja toteutti Aleuttien takaisinvaltauksen, joka huipentui Attun taisteluun toukokuussa 1943.^[1][2] Kinkaid sai kesäkuussa 1943 ylennyksen vara-amiraaliksi.^[2] Marraskuussa 1943 hän siirtyi takaisin eteläiselle Tyynellemerelle Yhdysvaltain 7. laivaston komentajaksi, missä asemassa hän oli koko lopun sodan ajan.^[1] Kinkaidin laivasto tuki Filippiinien valtausta ja sodan loppuvaiheessa Borneon valtausta. Se pelasti tilanteen Leytenlahden taistelussa lokakuussa 1944, kun amiraali William F. Halseyn 3. laivasto jätti San Bernardinon salmen suojattomaksi. Kinkaid ylennettiin amiraaliksi huhtikuussa 1945.^[2] Sodan päätyttyä hänen laivastonsa tuki vielä operaatioita Kiinan ja Korean rannikoilla. Vuosina 1946–1950 Kinkaid oli Yhdysvaltain itäisen rannikkopuolustuksen komentajana. Eläkevuosinaan hän oli aktiivinen kansallisista turvallisuusharjoituksista ja sotamuistomerkeistä vastanneissa komissioissa.^[1]

Thomas Kinkaidin mukaan nimettiin vuonna 1976 käyttöön otettu hävittäjä USS Kinkaid.^[1]

Kinkaid oli amiraali Husband E. Kimmelin lanko.^[3]