Albert Christian Theodor Billroth (26. huhtikuuta 1829 Bergen auf Rügen, Saksa – 6. helmikuuta 1894 Opatija, Itävalta-Unkari) oli saksalainen kirurgi, jonka ansioksi on luettava moni edistysaskel erityisesti sotilaskirurgian alalla. Hän teki myös uraauurtavia tutkimuksia musikaalisuuden fysiologian alalla.[1][2]
Elämä
Billroth syntyi 26. huhtikuuta 1829 Bergenissä Rügenin saarella. Hänen perheensä oli ruotsalaista alkuperää. Hän opiskeli Greifswaldin, Göttingenin ja Berliinin yliopistoissa ja suoritettuaan tohtorin tutkinnon viimeksi mainitussa yliopistossa vuonna 1852 hän lähti opintomatkalle, jonka aikana hän vieraili Wienin, Prahan, Pariisin, Edinburghin ja Lontoon lääketieteellisissä tiedekunnissa. Palattuaan Berliiniin hän toimi Bernhard von Langenbeckin assistenttina vuosina 1853-1860 ja otti sitten vastaan kirurgian professuurin Zürichissä. Vuonna 1867 hänet kutsuttiin samaan virkaan Wieniin, ja siellä hän vietti loppuelämänsä. Vuonna 1887 hän sai paikan Itävallan keisarikunnan ylähuoneessa. Hän kuoli Opatijassa Adrianmeren rannalla 6. helmikuuta 1894.[1]
Billroth omistautui myös musiikille. Hän soitti pianoa ja viulua, ja hän oli Brahmsin läheinen ystävä ja ihailija. Monet tämän sävellyksistään esitettiin Billrothin kotonaan yksityisesti ennen niiden julkaisemista. Hänen teoksensa musiikin fysiologiasta (Wer ist musikalisch?) julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen.[1]
Kirurgian edistäminen
Billroth oli yksi aikansa merkittävimmistä kirurgeista. Häntä pidettiin taitavana ja kekseliäänä operaatioissaan ja hän sai nimityksen "suurten aloitteiden kirurgi". Hän oli erityisen kiinnostunut sotilaskirurgiasta, ja Saksan ja Ranskan sodan (1870-1871) aikana hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi palvelemaan Mannheimin ja Weissenburgin sairaaloissa. Hänen ponnistelunsa paransivat sodassa haavoittuneiden kuljetus- ja hoitojärjestelyjä, ja puheessaan vuonna 1891 hän vaati parantamaan ambulanssijärjestelmää ja huomautti, että savuttoman ruudin käyttö ja nykyaikaisen sodankäynnin aseiden suurempi tarkkuus lisäävät haavoittuneiden määrää, minkä vuoksi haavoittuneiden poistamiseksi taistelukentältä on luotava tehokkaampia keinoja. Hän kirjoitti lukuisia lääketieteellisiä aiheita käsitteleviä artikkeleita ja kirjoja. Hänen teoksestaan Allgemeine chirurgische Pathologie and Therapie (1863) julkaistiin useita painoksia, ja se käännettiin monille kielille. Sitä käytettiin
Suomessakin kirurgian oppikirjana.[1][2]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
