The House That Dripped Blood koostuu neljästä episodista, jotka Robert Bloch oli alun perin kirjoittanut novelleina ja sittemmin laatinut ne käsikirjoituksiksi elokuvaan.[1]Max Rosenberg ja Milton Subotsky toimivat elokuvan tuottajina.[1]
The House That Dripped Blood sai ensi-iltansa kotimaassaan Isossa-Britanniassa 22. helmikuuta vuonna 1971.[1] Yhdysvalloissa elokuva sai ensi-iltansa KalifornianSan Franciscossa 31. maaliskuuta 1971.[1]The House That Dripped Blood on julkaistu videolle ja DVD:lle.[1][2]
Varoitus:Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Vuokrattuaan vanhan maalaistalon elokuvatähti Paul Henderson katoaa salaperäisesti pian sen jälkeen. Scotland Yardin etsivä Holloway kutsutaan tutkimaan tapausta. Kysellessään paikallisella poliisiasemalla Hollowaylle kerrotaan talon historiaa. Hän saa talon kiinteistönvälittäjän yhteystiedot; kiinteistönvälittäjä tarkentaa yksityiskohtaisemmin talon historiaa.
Osat
1. "Method for Murder"
Kauhukirjailija Charles Hillyer (Denholm Elliot) muuttaa taloon vaimonsa Alicen (Joanna Dunham) kanssa. Hillyerin uusimman kauhuromaanin fiktiivinen päähenkilö, psykopaattinen murhaaja Dominic (Tom Adams) tunkeutuu todellisuuteen ja alkaa kummitella.
2. "Waxworks"
Kaksi ystävystä Philip Grayson ja Neville Rogers (Peter Cushing ja Joss Ackland) kiinnostuvat morbidin historian omaavasta vahanukesta, joka näyttää naiselta kenet Grayson ja Rogers molemmat tunsi.
3. "Sweets to the Sweet"
Yksityisopettaja Ann Norton (Nyree Dawn Porter) on huolestunut leski-isän John Reidin (Christopher Lee) kylmästä ja ankarasta kohtelusta hänen nuorta Jane-tytärtään (Chloe Franks) kohtaan. Isä jopa kieltää tyttäreltään nuket. John-isä vaikuttaa ankaralta, mutta jokin pelottaa häntä ja hänellä on todella hyvä syy olla peloissaan.
4. "The Cloak"
Temperamenttinen kauhuelokuvanäyttelijä Paul Henderson (Jon Pertwee) muuttaa taloon sillä aikaa kun kuvaa vampyyrielokuvaa lähistöllä. Hän ostaa mustan viitan kummalliselta Theo von Hartmann -nimiseltä kauppiaalta (Geoffrey Bayldon) käyttääkseen sitä roolinsa puvusteena. Viitta näyttää istuttavan pukijalleen outoja voimia, jonka Hendersonin vastanäyttelijä Carla Lynde (Ingrid Pitt) nopeasti huomaa.
Vincent Pricelle tarjottiin ensimmäisenä Paul Hendersonin roolia.[1] Hän piti käsikirjoituksesta, mutta ei voinut ottaa roolia vastaan, koska American International Picturesilla oli hallussaan yksinomainen sopimus Pricen kanssa kauhuelokuvista.[1]
Alun perin ohjaaja Peter Duffell halusi elokuvan nimeksi Death and the Maiden.[1] Tuottaja Milton Subotsky kuitenkin päätti dramaattisemman The House That Dripped Blood elokuvan nimeksi.[1]
Vastaanotto
Elokuvalla on Rotten Tomatoes -sivustolla 75 prosentin "tuore"-arvosana kahdeksan arvostelun perusteella.[3]
Allmovien arvostelu elokuvasta oli positiivinen.[2] Allmovie kutsui elokuvaa muun muassa "Amicuksen kauhuantologian vankaksi esimerkiksi."[2]
