Thaimaan kommunistinen puolue

Thaimaan kommunistisen puolueen lippu.

Thaimaan kommunistinen puolue oli Thaimaassa eli entisessä Siamissa toiminut kommunistinen puolue. Kommunistit tekivät aseellista vastarintaa hallitusta vastaan 1960-luvun lopulta 1980-luvulle saakka, jolloin kommunistien alun perin maan vähemmistöjen keskuudesta saama kannatus lopulta romahti.

Historia

Kommunistinen liike Thaimaassa alkoi kerätä kannattajia 1920-luvun loppupuolella aluksi lähinnä taloudellisesti ja poliittisesti huonommassa asemassa olevien etnisten vähemmistöjen parista. Thaimaan kommunistinen puolue perustettiin vuonna 1942 useiden pienempien ryhmittymien yhteenliittymänä, joita johtivat pääasiassa Thaimaan kiinalaiset. Sen pääasiallinen toiminta-alue oli hmongien asuttamat alueet Pohjois-Thaimaassa, laojen alueet koillisessa ja osissa muslimien asuttamaa etelää. Etelässä toimivat sinne paenneet entiset Malaijan kommunistisen liikkeen vaikuttajat, joilla oli aseellista voimaa. Isanissa alkoivat vaikuttaa puolestaan Laosista ja Vietnamista tulleet kommunistit.[1]

Vuoteen 1967 mennessä kommunistit olivat aloittaneet aseellisen liikehdinnän Chiang Rain ja Nanin provinsseissa. Liike sai tukea Kiinasta. Thaimaan kommunistisen puolueen jäsenmäärä nousi huippuunsa vuoden 1976 vallankaappauksen jälkeen. 1970-luvun puoliväliin mennessä Thaimaa oli aloittanut useita aseellisen liikehdinnän lopettamiseen tähtääviä toimia. Sotilasoperaatiot olivat kalliita ja kommunistista liikettä pyrittiin tyrehdyttämään taloudellisilla, poliittisilla ja sosiaalisilla uudistuksilla. Armahdusohjelma 1980-luvun alkupuolella johti monien Thaimaan kommunistisen puolueen jäsenen antautumiseen. Myös sotilasoperaatioiden avulla saavutettiin menestyksiä. Kommunistisen puolueen aseellisten jäsenten määrä tippui vuoden 1979 lukemasta 12 000 noin 4 000:n vuoteen 1983 mennessä. Kommunistien suosion hiipumiseen vaikutti myös pakolaisten kauhutarinat Laosista, Kambodžasta ja Vietnamista.[1] Kommunistien vielä jäljellä olleet rippeet pidätettiin kommunistisen puolueen yritettyä pitää kokouksen vuonna 1987.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b Harold E. Smith, Gayla S. Nieminen ja May Kyi Win: Historical dictionary of Thailand, s. 81-82. Scarecrow Press, 2005. ISBN 0-8108-5396-5 (englanniksi)
  2. ↑ Chris Baker ja Pasuk Phongpaichit: A History of Thailand, s. 197. (Kolmas painos) Cambridge University Press, 2014. ISBN 978-1-107-42021-2 (englanniksi)