T-38 suunniteltiin vuonna 1936 AMO-ajoneuvopajassa. T-38 oli kehitelty aikaisemmasta T-37A:sta, joka perustui ranskalaiseen kevyeen AMR 33 -tiedustelupanssarivaunuun. Panssarivaunussa oli normaali GAZ (Ford) -moottori, joka oli halpa valmistaa. Kelluvuus perustui suureen runkotilavuuteen ja kylkikellukkeisiin. Vedessä ajoneuvo kulki pienen kolmilapaisen potkurin voimalla.
T-38 oli suunniteltu tiedustelutehtäviin ja jalkaväen tueksi. Tiedustelukäytössä sen etuina olivat profiilin mataluus sekä hyvä liikkuvuus kelluvuudesta johtuen. T-38:sta suunniteltiin tehdä myös ilmateitse kuljetettava versio; Kiovassa järjestetyissä sotaharjoituksissa vuonna 1936 panssareita kuljetettiin Tupolev TB-3 -pommikoneiden rungon alle kiinnitettyinä. Jokainen jalkaväkipataljoona sai 38 kappaletta T-38:aa ja jokainen lentokuljetettava panssaripataljoonalle sai 50 vaunua. Ohut panssari ja ainoastaan yksi pikakivääri aseistuksena rajoittivat T-38:n taistelukäyttöä. Radion puuttuminen useimmista vaunuista rajoitti taas niiden tiedustelukäyttöä. T-38:n puutteiden vuoksi se aiottiin korvata T-40:llä, mutta toisen maailmansodan alkamisen vuoksi sen valmistusmäärä jäi vähäiseksi. T-40:n pohjalta puolestaan kehitettiin T-60.
T-38 aseistettuna DT-pikakiväärillä.
T-38:aa valmistettiin kaikkiaan noin 1 500 kappaletta, mikä kertoo amfibisten tiedustelupanssarivaunujen tärkeydestä puna-armeijalle. Jotkin vaunut varustettiin 20 millimetrin ShVAK-tykillä.
Palvelushistoria
T-38 oli puna-armeijan palveluksessa talvisodassaSuomea vastaan vuosina 1939–1940, mutta vaunut olivat heikon panssarointinsa ja aseistuksensa vuoksi lähinnä käyttökelvottomia suomalaismaastossa. Malli ei menestynyt myöskään saksalaisia vastaan, jotka saivat runsaasti T-38-vaunuja sotasaaliiksi. T-38:aa nähtiin harvoin taistelukäytössä vuoden 1941 jälkeen, vaikkakin niitä käytettiin Dnepr-joen ylityksessä vuonna 1944. Toisen maailmansodan aikana puna-armeijan tärkein amfibioajoneuvo oli kuitenkin Ford GPA -maastoauto, joita Yhdysvallat toimitti Neuvostoliitolle Lend-Lease-ohjelman myötä.
Wehrmacht ei juurikaan käyttänyt T-38:aa varsinaisena taisteluvaununa, toisin kuin T-26:ia ja T-34:iä, tai muita parempia panssarivaunuja. Osan T-38:ista väitetään muutetun 37 millimetrin ilmatorjuntatykkien alustoiksi, vaikka kyseinen ase kuulostaakin liian kookkaalta T-38:n rungolle.
