Tšernihiv (ukr.Чернігів, ven.Чернигов, Tšernigov) on vanha kaupunki Pohjois-Ukrainassa. Vuonna 2012 sen väkiluku oli runsaat 250 000.[1] Se on Tšernihivin alueen hallinnollinen keskus ja sijaitsee Dneprin merkittävän sivuhaaran Desnan varrella.[2]
[3][4]
Paikkakunnan sijainti vesireitin varrella näkyy kaupungin asutushistoriassa. Nykyisen Dneprin ja Desnan varrella liikkui metsästäjiä pian edellisen jääkauden mannerjään vetäytymisen jälkeen. Myöhäispaleoliittisen kauden Kostjonkin kulttuuri kattoi Desnan jokivarren. Nykyisen Tšernihivin alueelta on löydetty asutuksen jälkiä sekä nuoremmalta kivikaudelta että pronssikaudelta.[5]
Myös Ukrainan historiallisella ajalla kaupunki on merkittävä. Vanhimmat kronikkamaininnat Tšernihivistä ovat vuodelta 907, mutta paikkakunnan katsotaan olleen itäslaavilaisten heimojen asuttama jo satoja vuosia aiemmin. Nämä heimot sulautuivat osaksi Kiovan Venäjää. 1100-1300-luvuilla kaupunki oli vauraan Tšernihivin ruhtinaskunnan keskus. Tämän ruhtinaskunnan ensimmäinen hallitsija Mstislav oli Vladimir Suuren poika.[5]
Kaupungissa on useita vanhoja luostareita ja vauraita kirkkoja eri vuosisadoilta.[5]
↑ abcChernihiv (Toronton yliopiston Ukraina-tutkimuksen Encyclopedia of Ukrainen artikkeli kaupungista) Canadian Institute of Ukrainian Studies, Univ. of Toronto, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 2.4.2012. (ukrainaksi)
↑Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Tšernigov löytyy julkaisun sivulta 35/41 otsikon Tšernigovskaja gubernija yhteydestä) dlib.rsl.ru. 1840. Pietari. Viitattu 2.5.2013. (venäjäksi)
↑Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto) Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3(venäjäksi)
↑Atlas avtoturista Sankt-Peterburg–Vitebsk–Odessa 1:250 000. Ot Baltijskogo morja do Tšernogo morja. (Karttakirja ja matkaopas eurooppatie E95:n osuudelle Pietari-Vitebsk-Odessa, sisältää 13 kaupunkikarttaa sekä tietoa valtatien ja sen lähiseutujen paikkakunnista ja nähtävyyksistä) Useita julkaisijoita: Belkartografija, Kartografija, Novgorod AGP ja Ingeocad, 2011. ISBN 978-985-508-092-4(venäjäksi)