Sekä Tadžikistanissa että Uzbekistanissa tehdään kaiken kaikkiaan saman tyylisiä töitä, eli töistä ei ole havaittavissa varsinaisia kansallisia eroja. Muita alueellisia tyylieroja kuitenkin on paljon. Eri alueilla saatettiin käyttää eri värejä tai kuvioita tai asetella kuviointi eri tavalla.[1]
Perinteisesti suzania varten on käytetty kirjontalankana silkki- tai villalankaa ja joskus myös paperinarua. 1800-luvun loppuun saakka naiset kasvattivat itse silkkiperhosen toukkia ja tekivät koteloista lankaa.[3]
Uzbekistanissa suzanikirjonnalla oli tapana koristella myötäjäisiin kuuluvat kodintekstiilit ja seinävaatteet. Työt olivat arvokkaita, ja niitä saatettiin työstää useamman sukupolven ajan. Tekniikkaa alettiin käyttää vähemmän 1920-luvulla sen jälkeen, kun Neuvostoliitto otti maassa vallan. Myös kirjottuja tuotteita alettiin tuolloin valmistaa teollisesti, jolloin perinteisten käsitöiden valmistus väheni. Suzania ei vuosikymmeniin juuri kirjottu.[2]
Vuosina 1991-2016 useimmat ulkomaalaiset eivät päässeet matkustamaan Uzbekistaniin, koska maan rajat olivat kiinni. Kun turisteja alkoi saapua maahan enemmän, myös suzanitöiden valmistus alkoi elpyä. Nykyään maassa on naisia, jotka tekevät suzanitöitä elannokseen.[2]
Suzaniaiheisia uzbekistanilaisia postimerkkejä
Lähteet
Sukhareva, O. A.: Suzani : Central Asian Decorative Embroidery. International Institute for Central Asian Studies, 2011. ISBN 978-9943-357-09-9Teoksen verkkoversio. (englanniksi)