Surfin’ Safari on The Beach Boysin esikoisalbumi vuodelta 1962. Albumin julkaisi Capitol Records 29. lokakuuta 1962.[1] Se nousi parhaimmillaan Billboard 200 -listan sijalle 47.[2] Albumin kolmesta singlestä ”Surfin’ Safari”, ”409” ja ”Ten Little Indians” listoilla parhaiten menestyi ”Surfin’ Safari”, joka oli korkeimmillaan Billboard Hot 100 -listan neljästoista.[2]
Syksyllä 1961 serkukset Brian Wilson ja Mike Love tekivät Brianin nuoremman veljen Dennis Wilsonin pyynnöstä lainelautailusta kertovan kappaleen ”Surfin’”. Pian tämän jälkeen he perustivat yhtyeen, jossa oli lisäksi Wilsonien nuorin veljes Carl soolokitarassa ja Brianin high school -kaveri Al Jardine komppikitarassa. Yhtyeessä Brian soitti bassoa, Dennis rumpuja ja Mike toimi johtajana kaikkien laulaessa Brianin sovittamia harmonioita. Hite Morganin tuottama single kääntöpuolellaan ”Luau”, julkaistiin joulukuussa Candix Recordsin kautta ja se nousi Yhdysvaltain Top100-listalle sijalle #75 alkuvuodesta 1962.
Wilsonin veljesten isästä Murry Wilsonista tuli yhtyeen manageri. Hän toimitti ammattimaisesti tehdyn demonauhan Capitol Recordsille keväällä 1962. The Beach Boys sai levytyssopimuksen ja single ”Surfin’ Safari” (kääntöpuolellaan huhtikuun 1962 demonauhalta ”409”) julkaistiin singlenä kesäkuussa 1962. Al Jardine oli jättänyt yhtyeen ennen demon nauhoituksia ja hänet korvasi Carlin ystävä David Marks (Jardine palasi syksyllä 1963). Koska molemmat kappaleet menestyivät listoilla (”Surfin’ Safari” nousi singlelistan sijalle 14), levy-yhtiö päätti kokonaisen albumin julkaisemisesta. Brian Wilson kirjoitti yhdessä Mike Loven ja Gary Usherin kanssa suuren osan albumin kappaleista.
Surfin’ Safarin tuottajaksi on virallisesti merkitty Nick Venet, mutta yleisesti Brian Wilsonia on pidetty levyn todellisena tuottajana. Venetillä lieneekin ollut lähinnä johtavan tuottajan rooli.[3]
Albumin kakkossingle ”Ten Little Indians” menestyi ”Surfin’ Safaria” huonommin (paras listasijoitus 49.). Brian Wilsonin mielestä Chug-A-Lug olisi ollut parempi valinta singleksi. Vaikka Love ja Brian Wilson vastasivat pääosin lauluosuuksista levyllä, Dennis Wilson debytoi laulajana kappaleella ”Little Girl (You’re My Miss America)”.
Britanniassa albumi julkaistiin vasta huhtikuussa 1963 eikä se noussut listoille.
Kansikuva
Albumin kansikuvassa viisihenkinen yhtye on kuvattuna Malibusta pohjoiseen sijaitsevalla Paradise Covella. Kuvan otti Capitol Recordsin oma kuvaaja Ken Veeder.
Vuonna 2001 albumi julkaistiin uudelleenmasteroituna yhdessä Surfin’ U.S.A.:n kanssa. Uusintajulkaisulla on bonuskappaleina ”Cindy, Oh Cindy”, ”The Baker Man” ja ”Land Ahoy”.
Muusikot
Alan Jardine – laulu, akustinen basso (vain kappaleella ”Surfin’”)
Mike Love – laulu
David Marks – komppikitara, laulu (muilla kappaleilla paitsi ”Surfin’”)
