Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas Oy oli Kustaa E. Merilän (1875–1961) vuonna 1904 Turkuun perustama Suomen ensimmäinen polkupyörätehdas, jonka toiminta loppui konkurssiin perustajan kuoltua 1960-luvun alussa. Se oli turkulaisten Pyrkijän ja Pyöräkellarin (sittemmin Tunturipyörän) ohella yksi 1930-luvun suurimmista suomalaisista polkupyörävalmistajista. Yrityksen pyöriä myytiin muun muassa tuotemerkeillä Olympia, Kiri, Aino, Luxus, Tähti, Svensk Fauber ja Eagle sekä Supo, josta tuli myös yrityksen loppuvuosien lyhytikäinen mopomerkki 1960-luvun alussa.[2][3][4]
Kansakoulun ja kansanopiston käynyt 23-vuotias talollisenpoika Kustaa Edvard Merilä perusti Turkuun polkupyöräliikkeen 1898, jolloin polkupyörä oli juuri yleistymässä rikkaiden leikkikalusta koko kansan kulkuneuvoksi. Amerikkalaisten tuontipyörien ohella Merilä myi aseita, ompelu- ja kutomakoneita sekä veneitä ja niiden moottoreita.[2]
Kuljetusmatkat ja monet välikädet nostivat tuontipyörien hintoja, joten Merilä päätti 1900-luvun alkuvuosina ryhtyä valmistamaan pyöriä itse tuotemerkillä Olympia. Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas valimoineen rakennettiin silloin Kaarinan pitäjään kuuluneelle Turun Nummenmäelle. 1930-luvulla tehdas työllisti parhaimmillaan noin 400 henkilöä. Tehtaassa valmistettiin myös muun muassa moottoreita sekä ompelukonepöytiä, joihin kiinnitetyt tuontiompelukoneet myytiin Suomi-tuotemerkillä.[2]
Tuotannon ohella Merilä piti myös pyörien jakelun omalla vastuullaan. Vuonna 1903 avatusta Tampereen sivuliikkeestä myyntiorganisaatio kasvoi 1930-luvun loppuun mennessä 14 myymälän valtakunnalliseksi ketjuksi, joka myi myös suksia, potkukelkkoja sekä erilaisia maatalouskoneita. Omien liikkeiden lisäksi pyöriä myivät asiamiehet ja kauppamatkustajat.[2]
Vaikeana luonteena Kustaa Merilä oli riidoissa milloin kenenkin kanssa. Kun Nummenmäki liitettiin Turkuun, Merilä laajensi tuotantoaan Turun sijasta Kuopioon, jonne hän rakennutti tehtaan uudelle Savon Pyörä Oy:lle. Toiminta ei kuitenkaan menestynyt, ja vuonna 1952 kiinteistö myytiin vaatevalmistaja Turo Oy:lle. Myös Naantalissa oli tehdas, joka oli Merilän pojan omistuksessa[1]. 1950-luvulla Merilän polkupyörätuotanto menetti kilpailukykyään. Yli 80-vuotias teollisuusneuvos Merilä johti yrityksiään miltei kuolemaansa 1961 saakka, minkä jälkeen valtio haki liiketoiminnan konkurssiin verovelkojen vuoksi 1963.[2][3]
Lähteet
↑ abcdKarikoski, V. A. M & Kannel, T. K. & Lavonius, K. A.: ”Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas K. E. Merilä”, Suomen teollisuus, s. 257. Kivi, 1951.
