Heiniön vanhemmat olivat seppä Matti Heldan ja Ida Charlotta Hägg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1909, valmistui diplomi-insinööriksi 1913 ja suoritti 1927 insinööriupseeritutkinnon Kadettikoulussa.
Heiniö oli kansallisen edistyspuolueen kansanedustajana 1933–1936 ja 1939–1948 Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Hän oli eduskunnan puolustusasiainvaliokunnan puheenjohtajana 1940–1944. Heiniö toimi presidentin valitsijamiehenä vuoden 1931 presidentinvaaleissa, ja hän oli myös Tampereen kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Heiniö oli myös Suojeluskuntain ase- ja konepaja oy:n johtokunnan puheenjohtajana ja hallintoneuvoston jäsenenä.
Sulo Heiniö oli naimisissa vuodesta 1918 kirjailija Esti Estolan kanssa. [1][2]
Nimikirja Suomen polyteknillisen opiston opettajista ja oppilaista 1898–1908 — Matrikel öfver Polytekniska institutets i Finland lärare och elever 1898–1908. Julkaissut Teknillisen korkeakoulun ylioppilasyhdistys. Karisto 1918
Suojeluskuntalaisen taskukirja. Karisto 1919
”Tampereen teatteritalo 25-vuotias: Vähän historiikkia”, Tampereen teatteritalon 25-vuotisjuhlat 12.–13.2.1938. Tampere 1938
Toimitustöitä
Teknillinen käsikirja. Toimittanut Sulo Heiniö ym. 2. muutettu ja laajennettu painos Gummerus 1920, 3. muut. ja laaj. painos 1929
Tekniikan voittokulku 1-2. Max Geitel’in toimittaman saksalaisen alkuteoksen Der Siegeslauf der Technik mukaan suomeksi toimittaneet Sulo A. Heiniö ja Arvo I. Valli useiden asiantuntijain avustuksella. WSOY 1923–1925.
Tekniikan ihmeet vauhdin vuosisadalla 1–3. Edgar B. Schieldrop’in norjalaisen alkuteoksen mukaan toimittanut Sulo Heiniö. Gummerus 1933–1935
Tekniikan käsikirja. Päätoimittaja Sulo Heiniö. 4. muutettu ja laajennettu painos Gummerus 1937. (7., perusteellisesti uudistettu ja lisätty painos ilmestyi 3-osaisena 1951–1954.)