Steve Kuhn

Steve Kuhn (oik. Stephen Lewis, s. 24. maaliskuuta 1938 Brooklyn, New York)[1] on yhdysvaltalainen jazzpianisti ja -säveltäjä. Hän on esiintynyt ja levyttänyt erityisesti triokokoonpanoissa maailman huippubasistien ja -rumpalien kanssa.

Kuhn aloitti pianotunnit viisivuotiaana Bostonissa Margaret Chaloffin oppilaana[1]. Improvisointi alkoi kiinnostaa häntä, ja jo teini-iässä hän soitti Bostonin alueen jazzklubeissa muun muassa Coleman Hawkinsin ja Chet Bakerin kanssa. Kuhn valmistui Harvardin yliopistosta ja jatkoi opintoja Lenox School of Musicissa[1] George Russellin, Gunther Schullerin, Bill Evansin ja Modern Jazz Quartetin jäsenten johdolla. Kuhn soitti lyhyen aikaa John Coltranen ensimmäisessä kvartetissa[1] ja aloitti sitten pitkän kiinnityksen trumpetisti Kenny Dorhamin yhtyeessä.

Vuosina 1967–1971 Kuhn asui Tukholmassa ja teki sieltä käsin kiertueita trionsa kanssa ympäri Eurooppaa.[1] Vuonna 1969 Kuhnin trio soitti Pori Jazzissa laulusolistinaan Monica Zetterlund.[2]

Kuhnin keskeisiin levytyksiin kuuluvat basisti Steve Swallown ja rumpali Pete La Rocan kanssa 1960-luvulla tehdyt albumit Three Waves, Basra ja Sing Me Softly Of The Blues, jossa johtajana toimi trumpetisti Art Farmer. Kuhn on mukana myös Oliver Nelsonin kvartetissa albumilla Sound Pieces. Gary McFarland sävelsi Kuhnille ja isolle jousiorkesterille teoksen The October Suite.

Steve Kuhn on vuosikymmenien mittaan soittanut triokokoonpanoissa muun muassa basistien Ron Carter ja David Finck sekä rumpalien Al Foster, Jack DeJohnette ja Joey Baron kanssa. Kuhnin muita soittokumppaneita ovat olleet Stan Getz, Scott LaFaro, Harvie Swartz, Shelia Jordan, Billy Drummond, David Finck ja Miroslav Vitous.

Albumilevytyksiä yhtyeenjohtajana

  • 1966 - Three Waves (Contact)
  • 1966 - The October Suite with Gary McFarland (Impulse!)
  • 1968 - Watch What Happens! (MPS)
  • 1969 - Childhood Is Forever (Charly/BYG)
  • 1971 - Steve Kuhn (Budah)
  • 1972 - Steve Kuhn Live in New York (Cobblestone)
  • 1974 - Ecstasy (ECM)
  • 1974 - Trance (ECM)
  • 1977 - Motility (ECM)
  • 1978 - Non-Fiction (ECM)
  • 1979 - Playground (ECM, yhdessä Sheila Jordanin kanssa)
  • 1981 - Last Year's Waltz (ECM)
  • 1984 Mostly Ballads (New World Records, yhdessä Harvie Swartzin kanssa)
  • 1986 The Vanguard Time (Owl Time Line)
  • 1986 Life's Magic (Black Hawk)
  • 1988 Porgy (Jazz City)
  • 1988 Porgy (Evidence)
  • 1990 Oceans In The Sky (Owl)
  • 1990 Looking Back (Concord)
  • 1992 Years Later (Concord)
  • 1995 Remembering Tomorrow (ECM)
  • 1995 Seasons Of Romance (Postcards Record)
  • 1998 Dedication (Reservoir Records)
  • 1998 Love Walked In (Venus)
  • 1999 Countdown (Reservoir)
  • 2000 The Best Things (Reservoir)
  • 2004 Promises Kept (ECM)
  • 2007 Live at Birdland (Blue Note)
  • 2009 Mostly Coltrane (ECM)
  • 2012 Wisteria (ECM)
  • 2013 The Vanguard Date (Owl)

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Kuhn, Steve (actually, Stephen Lewis) (Arkistoitu – Internet Archive), Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, The Gale Group 2001. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 8.12.2015.
  2. ↑ Festivaalivuosi 1969: Monica Zetterlund & Steve Kuhn Trio (Arkistoitu – Internet Archive), Pori Jazz -historia. Viitattu 4.6.2014.

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Steve Kuhn