Stephen Phillip ”Steve” Jones (s. 3. syyskuuta1955Lontoo) on englantilainen rock-kitaristi ja laulaja, joka on tullut tunnetuksi ennen kaikkea Sex Pistolsin kitaristina. Jones on esiintynyt myös sooloartistina sekä Iggy Popin ja The Neurotic Outsidersin kitaristina.
Jones kasvoi Shepherd's Bushin lähistöllä kuten muutkin Sex Pistolsin jäsenet. Hänen isänsä oli amatöörinyrkkeilijä Don Jarvis, joka jätti perheen Jonesin ollessa vasta kaksivuotias. 12-vuotiaaksi asti hän asui Hammersmithissä kampaajaäitinsä ja isovanhempiensa kanssa, kunnes muutti yhdessä äitinsä ja isäpuolensa kanssa Benbow Roadille Shepherds Bushiin.[1]
Jones ei tullut toimeen isäpuolensa kanssa ja alkoi ajautua vaikeuksiin jo nuorella iällä. Vuonna 1972 häntä pidettiin tarkkailussa ja hän oli joutua holhoukseen. Teini-ikäisenä Jones joutui usein hankaluuksiin poliisin kanssa. Hän oli kleptomaani ja joutui pidätetyksi useita kertoja erilaisista rikoksista, kuten auto-, myymälä- ja murtovarkauksista. Jonesin kertomuksen mukaan hänen vanhempansa varastelivat kaupoista, ja hän joutui kasvamaan sen parissa. Teinivuosinaan Jones tuomittiin rikoksista 14 kertaa. Hän vietti vuoden tutkintavankeudessa, missä hänellä omien sanojensa mukaan oli paljon parempi olla kuin kotona. Jonesin mukaan Sex Pistols pelasti hänet lopullisesti rikolliselta elämältä ja ehkä jopa vankilalta.[1]
Ura kitaristina
Steve Jones, Sex Pistols yhtyeen kanssa vuonna 1977
Jones tunnetaan ennen kaikkea Sex Pistolsin kitaristina. Yhtye oli Lontoossa vuonna 1975 perustettu punk rock -yhtye, joka teki vain yhden studioalbumin Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols (1977). Levyllä Steve Jones soitti kaikki kitarat ja suurimman osan basso-osuuksista. Sex Pistolsia pidetään yhtenä vaikuttavimmista punk-yhtyeistä kautta aikojen[1]
Steve Jones soitti kitaraa esikuvansa, New York Dollsin kitaristin Johnny Thundersin sooloalbumilla So Alone (1978) Steve Jones myöntää matkineensa soittotyylinsä Johnny Thundersilta.[1]
Sex Pistolsin lopetettua Jones tuotti ja soitti kitaraa ja bassoa Sid Viciousin ”My Way” (1978) -singlellä, kunnes perusti Sex Pistolsin rumpalin Paul Cookin kanssa The Professionals -yhtyeen. Hän soitti kitaraa yhtyeen I Didn't See It Coming (1981) -albumilla.[1]
Muutto Yhdysvaltoihin
The Professionalsin Amerikan-kiertueen aikana 1981 yhtye joutui vakavaan auto-onnettomuuteen, minkä jälkeen yhtye lopetettiin. Keskeinen syy yhtyeen lopettamiseen oli siinä, että Paul Cook halusi asua Lontoossa ja Steve Jones halusi muuttaa Yhdysvaltoihin asumaan. Los Angelesissa Steve Jones perusti Chequered Past -yhtyeen näyttelijä ja rocklaulaja Michael Des Barresin kanssa. Yhtyeeseen kuului myös Blondie-yhtyeen rumpali Clem Burke. Yhtye keikkaili ahkerasti ja julkaisi yhden albumin vuonna 1984 mutta hajosi pian levyn julkaisun jälkeen Jonesin päihdeongelmien vuoksi.[1]
Vuonna 1988 Steve Jones soitti kaikki kitarat Iggy Popin sooloalbumille Instinct. Samana vuonna Jones vieraili myös Bob Dylanin albumilla Down in the Groove (1988). 1980-luvun lopulla Steve Jones toimi soolouralla ja julkaisi kaksi sooloalbumia, radioystävällisen pop-levyn Mercy (1987) sekä rajumman hard rock -albumin Fire and Gasoline (1989). Jälkimäisellä levyllä vieraili muusikoita yhtyeistä Guns N’ Roses ja The Cult. [1]Jonesin kappale ”Mercy” oli Miami Vicen jaksossa ”Stone's War” ja myös Miami Vice 2:n soundtrack-albumilla.
The Neurotic Outsiders
Steve Jones kokosi punk-yhtye Neurotic Outsidersin yhdessä Duran DuraninJohn Taylorin ja Guns N’ RosesinMatt Sorumin ja Duff McKaganin kanssa kesäkuussa 1995 yhtä hyväntekeväisyyskeikkaa varten. Esiintymispaikka oli näyttelijä Johnny Deppin omistama Viper Room -yökerho Hollywoodissa. Esiintyminen oli menestys, ja yhtye alkoi esiintyä Viper Roomilla säännöllisesti. Pian Madonnan johtama Maverick-levy-yhtiö tarjosi sopimusta. Neurotic Outsiders -niminen punk-albumi ilmestyi 10. syyskuuta 1996. Tämän jälkeen yhtye lähti tauolle, jolta se ei koskaan palannut takaisin.[1]
Jones osallistui Sex Pistolsin reunion-kiertueisiin vuosina 1996, 2002 ja 2003.[1]
Jonesys Jukebox
Jones on työskennellyt radiojuontajana useilla Etelä-Kalifornian paikallisilla radioasemilla. Hänellä on ollut Jonesys Jukebox -niminen radio-ohjelma ja podcast, jossa hän on haastatellut muusikko- ja näyttelijäystäviään.[1]
Yksityiselämä
Vuonna 2006 Steve Jones julkaisi omaelämäkertakirjan Lonely Boy, jossa hän kertoi olleensa lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty. Se vaikutti suuresti hänen käytökseen nuoruudessa.[1]
1990-luvun alussa Jones pystyi lopettamaan huumeiden ja alkoholin käytön 12 askeleen ohjelman avulla. Steve Jones ei ole koskaan ollut naimisissa, eikä hänellä ole lapsia. Hän asuu Etelä-Kaliforniassa.[1]
