Stanolit

Tyypillinen kasvistanoliesteri molekyyli. Esterirakenne näkyy vasemmalla kuvassa "häntänä". Esterisidosta lukuun ottamatta rakenne on saman kaltainen kolesterolin ja muiden steroleiden kanssa, mutta rengasrakenteet stanoleissa eivät sisällä kaksoissidoksia.

Stanolit ovat moninainen ryhmä steroidialkoholeja. Kasveissa luonnollisesti esiintyviä stanoleita kutsutaan kasvistanoleiksi, eli fytostanoleiksi.[1] Stanolit ovat rasvaliukoisia.[2]

Stanoliin voi olla esteröintireaktion kautta liitettynä rasvahappo, jolloin stanolia kutsutaan stanoliesteriksi. Stanolit ja niiden esterit alentavat tutkitusti veren LDL-kolesterolia, siten mahdollisesti ehkäisten muun muassa sepelvaltimotautia, mutta tästä vaikutuksesta ihmisillä ei ole laajojen kliinisten tutkimusten puutteen vuoksi suoria todisteita.[3] Stanoliestereitä löytyy erityisesti niin kutsutuista terveysvaikutteisista elintarvikkeista niihin lisättyinä.[1]

Läheisesti stanoleihin liittyvä molekyyliryhmä ovat sterolit, joissa niiden rungon hiilten 5 ja 6 välinen sidos on kaksoissidos (sidos on tyydyttymätön). Stanoleissa tämä sidos on tyydyttynyt yksöissidos.[1]

Kasvistanoleita

Steroidien (ja stanolien) rungon hiilten numerointi. Hiilten 5 ja 6 välinen sidos on stanoleilla yksöissidos kuten kuvassa. Vrt. kolesteroliin, joka ei ole stanoli, vaan steroli.

Muun muassa seuraavat kasvistanolit ovat yleisiä luonnossa:

Kampestanoli Stigmastanoli (sitostanoli) Kolesteroli (ei ole stanoli)

Elintarvikkeiden kasvistanolisisältö

Ihmiskeho ei tuota kasvistanoleita tai -steroleita, eikä niiden estereitä, vaan kaikki tulee ravinnosta. Tyypillisestä länsimaisesta ruokavaliosta stanoleita saadaan noin 50 mg per päivä, joista valtaosa on sitostanolia ja kampestanolia. Päivittäinen sterolien saanti puolestaan on 200–400 mg. Suurin osa stanoleista ja steroleista tulee kasviöljyistä, kuten oliiviöljystä ja pähkinöistä.[1]

Lisättynä kasvistanoliestereitä löytyy muun muassa Raision Benecol-levitteistä, joiden stanoleista on 70 % sitostanolia ja 30 % kampestanolia.[4] Eräässä tällaisessa levitteessä on 100 grammassa 9 g stanoliestereitä, jotka esteröimättöminä vastaavat 5.3 g stanoleita.[5][6]

Taulukko elintarvikkeiden stanolipitoisuuksista[3]
Ruoka Stanoleita mg/100g* Ruoka Stanoleita mg/100g*
Öljyt Kasvikset
Maissiöljy 23–33 Parsakaali 2
Rapsiöljy 2–12 Tomaatti 1
Soijaöljy 7 Peruna 0.6
Auringonkukkaöljy 4 Salaatti 0.5
Oliiviöljy 0.3–4 Porkkana jäämiä
Palmuöljy jäämiä Kukkakaali jäämiä
Viljat Hedelmät ja marjat
Ruis 12–22 Omena 0.8
Vehnä 17 Avokado 0.5
Ohra 2 Vadelma 0.2
Riisi 3
Kaura 1
*pitoisuudet on laskettu ruokien kuivapainoista: märkäpainot ovat siten pienemmät.

Stanolien lääkinnällinen käyttö

Vaikutus kuolleisuuteen

Kiistatonta näyttöä ei ole stanoleiden jatkuvan käytön toimivuudesta ateroskeleroottisten sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä tai käytön vähentävän kuolleisuutta näihin tauteihin. Huolimatta stanolien (ja sterolien) mahdollisesta haitallisuudesta näiden päätyessä verenkiertoon, on joissakin eläinkokeissa havaittu valtimonkovettumataudilta suojaava vaikutus ja siksi muun muassa EAS (European Atherosclerosis Society) suosittelee korkean riskin ryhmiin kuuluvia harkitsemaan stanolien käyttöä tarvittaessa, mutta kehottaa kiinnittämään huomiota pitkäaikaisiin kliinisiin tutkimuksiin pohjautuvan tiedon vähyyteen.[3]

Riskiryhmät

Vain tiettyjen sydän- ja verisuonitautien riskiryhmään kuuluvien henkilöiden saatetaan suositella käyttävän kasvistanoliestereitä ruokavalio- ja elintapamuutosten ohella. Heihin kuuluvat korkean veren kolesterolitason omaavat henkilöt ja muuten korkean riskin henkilöt kuten diabeetikot, keillä yleensä ensisijaisesti kolesterolitason laskemiseen käytetyt statiinit eivät toimi tai eivät yksin saa kyllin merkittävää kolesterolitason laskua aikaan. Ryhmään kuuluvat myös aikuiset sekä yli 6 v lapset keillä on todettu familiaalinen hyperkolesterolemia.[7]

Äärimmäisen harvinaisesta sitosterolemiasta kärsivien ei kannata käyttää stanoleita, sillä tauti johtaa stanolien kertymiseen vereen, jossa kohonneet pitoisuudet aiheuttavat ateroomien muodostumista.[1][8]

Annostus

2 g stanoliestereitä päivässä on useimmiten suositeltu annos tiettyjen sydän- ja verisuonitautien riskiryhmään kuuluville henkilöille. Näillä määrillä ei ole havaittu pitkäaikaisissa kokeissa ihmisillä haittavaikutuksia.[3] 1.5–2.4 g/päivä 1–2 viikon ajan vähentää enimmillään veren LDL-kolesteroli pitoisuutta 7–10 % erilaisissa ihmisryhmissä tyypillisesti ilman vaikutusta HDL pitoisuuksiin.[7][9]

Stanolit kannattaa ottaa ruuan kanssa, sillä tämä tehostaa niiden kolesterolia alentavaa vaikutusta. Syynä on se, että misellien, joissa stanolit korvaavat kolesterolia, muodostus suolistossa vaatii muun muassa ruuan mukana tullutta rasvaa.[7]

Jopa puolet lisättyjen stanolien käyttäjistä ei kuitenkaan käytä suositeltua 2 g/päivä määrää. Käyttö voi olla myös epäsäännöllistä. Keskimääräinen saanti käyttäjillä erään tutkimuksen mukaan oli vain 0.35–0.86 g/päivä.[7]

Stanolien LDL-kolesterolia alentavan vaikutuksen on tutkittu olevan pitkäaikaista jatkuvassa käytössä: yli 10 % LDL:n stanolien aikaansaama lasku säilyy ainakin 1 tai 1.6 vuoden verran 2 tai 2.5 g päivittäisillä annoksilla.[10][11] Lopetettaessa stanolien käyttö veren LDL-kolesterolitaso palaa entiselleen noin 1–2 viikossa.[7]

Historia

Pääartikkeli: Sterolit#Historia

Biokemia

Vaikutus LDL-kolesteroli ja kasvisteroli pitoisuuksiin

Kasvistanolit vähentävät kolesterolin päätymistä verenkiertoon ja sitä kautta ne laskevat veren LDL-pitoisuuksia. Stanolit vähentävät lisäksi suolesta vereen imeytyneiden kasvisterolien pitoisuuksia veressä. Stanolien sterolipitoisuuksia alentavia vaikutusmekanismeja ei tunneta kauttaaltaan.[2]

Ravinnon mukana saadusta kolesterolista noin 50 %, 0.4–5 % kasvisteroleista ja 0.02–0.3 % stanoleista imeytyy suolistosta.[1] Sterolien ja stanolien imeytymiseen vaikuttaa NPC1L1 proteiini, joka avustaa näiden molekyylien siirtymistä suolesta soluun.[2]

Kehon oman tai ravinnon mukana tulleen kolesterolin (uudelleen) imeytyminen suolistosta edellyttää sitä, että kolesteroli muodostaa suolessa pieniä pisaroita (misellejä) sappihappojen avustamana. Stanolit syrjäyttävät kolesterolia näissä miselleissä, jolloin vähemmän kolesterolimolekyylejä imeytyy kehoon stanolien siis viedessä niiltä tilaa.[2]

Lisäksi kasvistanolit aktivoivat maksan X reseptori (LXR) alfaa, LXR beetaa ja ABCA1 transportteria. Nämä pumppaavat suolen soluihin siirtynyttä kolesterolia pois soluista takaisin suolistoon.[2]

Stanolien aikaan saamalla kasvisterolien vähentymisellä verenkierrossa voi olla merkitystä, sillä vereen päätyessään niitä pidetään veren kolesterolista riippumattomana sepelvaltimotautia aiheuttavana tekijänä. Kaksi ABC-transportteriproteiinia, ABCG5 ja ABCG8, erittävät suolen sisäpinnan soluihin imeytyneitä kasvisteroleita takaisin suoleen.[2] Toimimattomat ABCG5- ja ABCG8-transportterit aiheuttavat mutaatiot johtavat siksi harvinaiseen sitosterolemiaan, johon liittyvät merkittävästi kohonneet veren kasvisteroliarvot, normaali tai lievästi kohonnut veren kolesterolipitoisuus ja suuri riski sairastua sepelvaltimotautiin verrattain nuorena.[12]

Kasvistanolit tehostavat kerääntyvästi kolesterolin sisäsynteesiä estävien statiinien LDL-kolesterolia alentavaa vaikutusta, eli niiden yhteiskäyttö johtaa siten parempiin kolesteroliarvoihin kuin kumpikaan aine yksinään.[3]

Muut vaikutukset

Stanolit eivät vaikuta veren HDL-kolesteroli, liporoteiini (a) ja PCSK9 pitoisuuksiin. Ne saattavat hieman madaltaa veren triglyseriditasoja erityisesti nillä henkilöillä keillä ne ovat koholla.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f O Weingärtner, M Böhm, U Laufs: Controversial role of plant sterol esters in the management of hypercholesterolaemia. European Heart Journal, helmikuu 2009, 30. vsk, nro 4, s. 404–409. PubMed:19158117 doi:10.1093/eurheartj/ehn580 ISSN 0195-668X Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b c d e f g E De Smet, RP Mensink, J Plat: Effects of plant sterols and stanols on intestinal cholesterol metabolism: Suggested mechanisms from past to present. Molecular Nutrition & Food Research, 1.7.2012, 56. vsk, nro 7, s. 1058–1072. doi:10.1002/mnfr.201100722 ISSN 1613-4133 Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b c d e H Gylling et al.: Plant sterols and plant stanols in the management of dyslipidaemia and prevention of cardiovascular disease. Atherosclerosis, 2014, 232. vsk, nro 2, s. 346–360. doi:10.1016/j.atherosclerosis.2013.11.043 Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ E De Smet et al.: Acute Intake of Plant Stanol Esters Induces Changes in Lipid and Lipoprotein Metabolism-Related Gene Expression in the Liver and Intestines of Mice. Lipids, 2015, 50. vsk, nro 6, s. 529–541. PubMed:25931382 doi:10.1007/s11745-015-4020-1 ISSN 0024-4201 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Benecol Kevyt Kasvirasvalevite 35 % raisionkeittokirja.fi. Arkistoitu 13.10.2017. Viitattu 12.10.2017.
  6. ↑ Benecol 450g 35 % kevyt kasvirasvalevite, benecol foodie.fi. Arkistoitu 13.10.2017. Viitattu 12.10.2017.
  7. ↑ a b c d e S Rosin, I Ojansivu, A Kopu, M Keto-Tokoi, H Gylling: Optimal Use of Plant Stanol Ester in the Management of Hypercholesterolemia. Cholesterol, 2015, 2015. vsk, nro 706970. PubMed:26543642 doi:10.1155/2015/706970 ISSN 2090-1283 Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ BO Ajagbe, RA Othman, SB Myrie: Plant Sterols, Stanols, and Sitosterolemia. Journal of AOAC International, toukokuu 2015, nro 3, s. 716. PubMed:25941971 doi:10.5740/jaoacint.SGEAjagbe Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ K Laitinen, H Gylling: Dose-dependent LDL-cholesterol lowering effect by plant stanol ester consumption: clinical evidence. Lipids in Health and Disease, 22.10.2012, 11. vsk, nro 140. PubMed:23088653 doi:10.1186/1476-511X-11-140 ISSN 1476-511X Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ I Párraga-Martínez et al.: Long-term Effects of Plant Stanols on the Lipid Profile of Patients With Hypercholesterolemia. A Randomized Clinical Trial. Revista Espanola De Cardiologia, elokuu 2015, 68. vsk, nro 8, s. 665–671. PubMed:25541227 doi:10.1016/j.rec.2014.07.035 ISSN 1885-5857 Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ A de Jong, J Plat, D Lütjohann, RP Mensink: Effects of long-term plant sterol or stanol ester consumption on lipid and lipoprotein metabolism in subjects on statin treatment. The British Journal of Nutrition, marraskuu 2008, 100. vsk, nro 5, s. 937–941. PubMed:18846701 ISSN 1475-2662 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ S Kidambi, SB Patel: Sitosterolaemia: pathophysiology, clinical presentation and laboratory diagnosis. Journal of Clinical Pathology, toukokuu 2008, 61. vsk, nro 5, s. 588–594. PubMed:18441155 doi:10.1136/jcp.2007.049775 ISSN 1472-4146 Artikkelin verkkoversio.