Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Stanisław Jerzy de Tusch-Letz syntyi puolanjuutalaiseen aatelisperheeseen Lvivissä, silloisessa Itävalta-Unkarissa. Ensimmäisen maailmansodan ajaksi Tusch-Letzin perhe muutti Wieniin. Sodan jälkeen perhe palasi Lviviin. Stanisław Jerzy suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1927 ja alkoi opiskella Lvivin yliopistossa puolalaista kirjallisuutta ja oikeustiedettä. Opiskeluaikoinaan Lec osallistui vasemmistolaisiin kulttuuririentoihin ja julkaisi yhteiskunnallisia runoja. Lec valmistui lakimieheksi vuonna 1933 ja muutti Varsovaan. Hän avusti ja toimitti vasemmistolaisia lehtiä ja julkaisi satiirisia runokokoelmia.
Vuonna 1936 Lec perusti Leon Pasternakin kanssa poliittisen kabareeteatterin, mutta se suljettiin lähes saman tien; samoihin aikoihin lakkautettiin myös lehti Dziennik Popularny, jota hän oli avustanut. Niinpä Lec pakeni pariksi vuodeksi Romaniaan.
Toisen maailmansodan alettua Lec pakeni Varsovasta Lviviin, mutta natsit pidättivät hänet ja sulkivat Tarnopolin keskitysleiriin. Kahden pakoyrityksen jälkeen hänet tuomittiin kuolemaan, mutta kun hän kaivoi omaa hautaansa, hän onnistui surmaamaan vartijansa, varastamaan tämän univormun ja pakenemaan Varsovaan. Sodan aikana hän osallistui partisaanitoimintaan.
Sodan jälkeen Lec toimi diplomaattina Wienissä vuodet 1946–1950. Petyttyään Puolan poliittiseen tilanteeseen hän loikkasi perheineen kahdeksi vuodeksi Israeliin mutta palasi lopulta Puolaan.
Lec julkaisi ensimmäiset aforisminsa vuonna 1949. Vuosina 1952–1955 hän työskenteli kääntäjänä. Kulttuuripolitiikan liennyttyä vuodesta 1956 alkaen hänen aforismejaan voitiin julkaista Puolassa vapaammin.
Lec oli jo omana aikanaan Puolassa erittäin suosittu, ja hän sai valtiolliset hautajaiset huolimatta tummasävyisistä, yhteiskuntakriittisistä aforismeistaan. Vaikka hän julkaisi useita runoteoksia, Puolan ulkopuolella hänet tunnetaan ennen muuta aforismeistaan.
Lecin aforismeja on koottu suomeksi kirjoihin Vastakarvaan (1968) ja Siistimättömiä mietelmiä (2009).
Lecin aforismeja
Nollien rivistä saa helposti ketjun.
Kello lyö. Kaikki.
Tehkää tietä Oikeudelle. Se on sokea!
"Yhdestä ristinpuusta saisi kaksi hirsipuuta", vähätteli ammattimies.
Vahinko, etteivät Kain ja Abel olleet siamilaiset kaksoset.
Kunnioitimme Unkarin kansannousua enemmän kuin länsi. Siellä pidettiin minuutin hiljaisuus, meillä vallitsi yleinen vaitiolo.
Suomentaneet Tuomas Anhava, Ville Repo ja Veikko Suvanto.