Stanislav Pylypovytš Ljudkevytš (ukr. Станіслав Пилипович Людкевич; 24. tammikuuta 1879 Jarosław – 10. syyskuuta 1979 Lviv) oli ukrainalainen säveltäjä ja musiikkitieteilijä.^[1]

Ljudkevytš opiskeli Lvivin yliopistossa ukrainalaisen ja klassisen filologian tiedekunnassa vuosina 1897–1901. Hän pääsi Ševtšenkon tieteellisen seuran etnografiseen komissioon, jossa hänen päätehtävänsä oli galitsialais-ukrainalaisten kansanlaulujen transkribointi ja niistä laaditun kaksiosaisen kokoelman (1906–1907) toimittaminen. Ljudkevytš opiskeli musiikkia muun muassa Wienissä Guido Adlerin johdolla ja väitteli musiikin tohtoriksi. Hän oli yksi Lvivin konservatoriota edeltäneen Mykola Lysenko -instituutin perustajista ja johti sitä vuosina 1908–1914. Hän oli vuosina 1939–1972 konservatorion teorian ja sävellyksen laitoksen johtaja ja professori.^[1]

Ljudkevytš sai vuonna 1964 Ševtšenkon palkinnon, vuonna 1969 Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimen ja vuonna 1979 Sosialistisen työn sankarin arvonimen. Hän yhdisti sävellystyönsä musiikkitieteelliseen tutkimukseen ja julkaisi sävellystensä ohella muun muassa oppikirjoja. Ljudkevytš toimi myös kuoronjohtajana ja teki yhteistyötä useiden eri kuorojen kanssa. Hänen tuotantoonsa kuuluu sinfonisia teoksia (joista monessa on mukana kuoro), oopperaa, kuoroteoksia, kamarimusiikkia, yksinlauluja ja kansanlaulusovituksia.^[1]

Ljudkevytš kuoli 100-vuotiaana ja tuli haudatuksi Lytšakivin hautausmaalle.^[1]