Kaasuputken rakentamisesta allekirjoitettiin esisopimus Roomassa 23. kesäkuuta 2007 Italian Enin ja Gazpromin välillä. Yhtiöt sopivat yhteisyrityksen perustamisesta tutkimaan hankkeen toteuttamista ja markkinointia varten.[2]
Hanketta lobbasivat eri tahot, Suomesta muun muassa vuosina 2011–2013 Antton Rönnholm, joka toimi myöhemmin SDP:n puoluesihteerinä. Hän laskutti oman Philotimo Consultingin -yrityksensä kautta hankkeen lobbaamisesta liki 200 000 euroa.[9]
17. huhtikuuta 2014 Euroopan parlamentti hyväksyi kaasuputkea vastustavan päätöslauselman ja vaati boikotteja Venäjän energiateollisuutta vastaan.[10] Keväällä 2014 EU-komissio vaati Bulgariaa lopettamaan putken rakennustyöt, koska komission mukaan hanke rikkoo Euroopan unionin kilpailulakeja. Marraskuussa 2014 Unkarin parlamentti hyväksyi kaasuputken rakennuksen, ja töiden oli määrä alkaa kuuden kuukauden kuluessa.[11]
1. joulukuuta 2014 Venäjän presidentti Vladimir Putin kuitenkin ilmoitti Venäjän vetäytyvän South Stream -hankkeen Mustanmeren alittavan kaasuputken rakentamisesta EU:n vastustuksen takia. Sen sijaan Venäjä kertoi voivansa rakentaa Turkin kanssa yhteistyössä kaasuputken Venäjältä Turkkiin, eliTurkStream-kaasuputken, ja sieltä edelleen Kreikan rajalle saakka.[1]
Kaasuputken reitti
Suunnitelman mukainen putki olisi kuljettanut 30 miljardia kuutiometriä kaasua vuodessa. Putken runkoreitti olisi kulkenut Beregovajan kompressoriasemalta Mustanmeren rannalta Bulgarian Varnaan. Siellä putki olisi haarautunut; eteläinen haara olisi jatkanut Varnasta Kreikan läpi ja edelleen Joonianmeren ali etelä-Italiaan. Pohjoinen haara olisi kulkenut Varnasta Romanian, Unkarin ja Slovenian läpi Itävaltaan.[12]
Kilpailevat kaasuputkihankkeet
South Stream pyrkii korvaamaan Venäjältä Turkkiin johtavan TurkStreamin jatkehankkeen Bulgarian kautta Unkariin. South Streamin kilpailijana oli myös EU:n aiemmin ajama, Turkin läpi kulkeva Nabucco-kaasuputkihanke.
Venäjän eteläpuolitse Kaspianmereltä Italiaan johtava Eteläinen kaasukäytävä -hanke (Southern Gas Corridor, SGC), jonka rakentaminen alkoi vuonna 2014, on venäläisen kaasuputkihankkeen uudempi kilpailija.[13][14][15][16][17][18] SGC-hankkeen tärkeyttä korosti esimerkiksi Euroopan komissio jo vuonna 2008 Euroopan parlamentille antamassaan energiapoliittisessa tiedonannossa.[16][19] SGS-hankkeen loppupää on Turkin rajalta Kreikan ja Albanian läpi etelä-Italiaan johtava Trans Adrian kaasuputki.[20][21] SGC-putkiston kaasutoimitus Georgiaan ja Turkkiin oli määrä alkaa suunnitelman mukaan vuonna 2018, EU-maihin ja Albaniaan vuosien 2019–2020 tienoilla. Aikaisemmin arvioitiin, että se lisää Euroopan yhteisön energiaturvallisuutta.[13][15]
