Tämä artikkeli kertoo maalajista. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Soraa (suurimmat raekoot tässä kuvassa ovat noin 4 cm)
Sora on kivennäismaalaji, jonka vallitseva raekoko on 2–20 mm, toisissa luokituksissa 60 mm asti. Soraa pienemmistä rakeista koostuva maalaji on hiekkaa, isommat rakeet ovat kiviä.[1] Kivet ovat ainakin jossain määrin pyöristyneitä ja puhdaspintaisia. Sora on hyvin vettäläpäisevä maalaji, koska sen hienot ainekset ovat huuhtoutuneet pois.[2]
Soraa syntyy kallion rapautuessa. Joet ja rannan aallot kasaavat vesieroosion irrottamaa soraa laajoiksi sorakentiksi. Jääkauden aikana syntyi laajoja soraesiintymiä.[3]
Suomessa ja Pohjoismaissa sekä muilla jäätiköityneillä alueilla sora on useimmiten someroa eli harjusoraa, jossa on kiviä 10–50 painoprosenttia, tai rantasoraa. Harvinaisempaa on moro, joka on rapakiven rapautuessa syntynyttä soraa.
Vesialueiden, kuten merien rannoilla sora lajittuu helposti myös pikkukiviksi, joiden terävät kulmat ovat hioutuneet pyöreiksi. Myös jäätikköjoen virtauksen synnyttämässä harjusorassa, jollaista sora yleensä Suomessa ja Fennoskandiassa on, kivet ovat pyöreäksi hioutuneita, mutta mukana on yleensä myös pienempiä raekokoja.
Soraa käytetään yleisesti teiden pintamateriaalina. Suomen tieverkosta on sorateitä noin kolmasosa, 28 000 kilometriä. Suomessa tien päällystäminen kannattaa yleensä vasta, kun tien liikennemäärät ovat yli 300 autoa vuorokaudessa.[4]
Kasvillisuusalustana sora on huono vaihtoehto, koska vedenläpäisykyvyn takia myös ravinteet huuhtoutuvat pois. Soraa käytetäänkin erityisesti rakennuspohjana, koska routaa ei esiinny vedettömässä maa-aineksessa. Helppo liikuteltavuus on myös yksi rakentamisessa edullinen tekijä soralla.
Rakennustöissä käytetään eri kohteissa erilaista soraa tai mursketta. Sora lisää kantavuutta ja auttaa ohjaamaan veden oikeisiin paikkoihin. Soran raekoko vaikuttaa siihen, miten kosteus etenee sorakerroksessa ylöspäin.[5]
Soran karkeusteille on olemassa kansanomaisia nimityksiä. Esimerkiksi erittäin karkeasta sorasta käytetään nimitystä rompooli.[6]
Soralla voidaan korvata luontopoluillapitkospuita, mikäli maaperä sopii siihen. Sorastaminen on huomattavasti edullisempaa kuin pitkosten rakentaminen. Soiden yli vieviä pitkospuureittejä ei sorasteta, johtuen maisemallisista syistä.[7]
