Soinniton glottaalifrikatiivi on ääniraossa syntyvä henkäyssoinnillinen äänne, joka tavallisesti luokitellaan frikatiiviksi, vaikka sillä ei juurikaan ole frikatiivien foneettisia ominaisuuksia. Tämän luokittelun peruste on lähinnä lingvistinen: näin selvitään vähemmillä erottavilla piirteillä (Occamin partaveitsi). Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa eli IPA-järjestelmässä soinnillista glottaalifrikatiivia merkitään h-symbolilla.lähde?
Soinnittomalla glottaalifrikatiivilla ei ole omasta äänneympäristöstään selvästi erottuvia auditiivisia ominaisuuksia. Artikulatorisesti [h] syntyy äänihuuliraon "vuotamisesta" eli epätäydellisestä sulkeumasta, joka tuottaa jonkinasteisen kohisevan fonaation eli soinnillistumisen. Soinnillista glottaalifrikatiivia voi myös luonnehtia kuiskatuksi vokaaliksi, jossa kuiskaukseen sekoittuu äänihuulten värinää.lähde?