Kirkon rakennustyöt toteutettiin Yrjö Lepistön johdolla ja nykyisen asunsa se sai vuonna 1885 suoritetussa peruskorjauksessa. Kirkon alttaritaulu on Matti Annalan maalaama Kristus ristillä. Kirkon vieressä on kellotapuli vuodelta 1795 ja niitä ympäröi vanha hautausmaa, jossa on myös 1800-luvun nälkävuosien muistomerkki sekä sankarihautoja viime sodilta. Kirkon läheisyydessä ovat vielä pappilan päärakennus ja vuonna 1979 rakennettu seurakuntatalo. Museovirasto on listannut kirkon ympäristöineen valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten kohteiden luetteloon.
Kirkon sankarihautoja vartiovat punaisesta graniitista veistetyt leijonat ovat kuvanveistäjä Helvi Hyvärisen työ vuodelta 1956.[1]
Kirkon ulkopuolella on Suomen ainoa vaivaisakka, kun perinteisesti kirkkojen eteen on pystytetty vaivaisukko.[2][3]
Soinin kirkkoraati tilasi vaivaisakan 1853 ja sen valmisti seuraavana vuonna Matti Taipale viiden hopearuplan hinnalla, mukaan lukien maalaustyö ja katos. Soinilainen Jaana Laakso kirjoitti tekstin Vaivaisakka tarinoi, josta muokattua näytelmää esitettiin 2004, 2006 ja 2014.[4]
Saarinen, R. 2008. Soinin kirkolla seisoo ainoa vaivaisakka. Sana, 13.11.2008, s. 15.
Viitteet
↑”I. Historiaa”, Sankarihautausmaiden perinne, hoito ja kunnostus, s. 11. (Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita 2) Helsinki: Museovirasto, 2008. ISBN 978-951-616-185-6ISSN 1795-9225Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 7.2.2019). (Arkistoitu – Internet Archive)
↑Seitsalo, Seppo: Vaivaisukot - varhaiset peruspalvelun pioneerit. Aikakauskirja Duodecim, 2014, 130. vsk, nro 24, s. 2502–2509. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. ISSN 0012-7183Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.2.2019.