Suurin osa Sleesian herttuakunnasta Glatzin kreivikunnan ohella siirtyi Preussin hallintaan 1700-luvulla käytyjen Sleesin sotien jälkeen. Alueista, kuten muistakin Preussin territorioista, muodostettiin provinssi vuonna 1815. Osana Preussia provinssi kuului vuoteen 1866 asti Saksan liittoon ja tuli vuonna 1871 osaksi Saksan keisarikuntaa.
Valtiopäivävaaleissa suurimmaksi osaksi katoliset yläsleesialaiset asettuivat keskustapuolueen taakse, kun taas alasleesialaiset äänestivät enimmäkseen sosialidemokraattista puoluetta. Teollistumisen myötä Ylä-Sleesiasta kehittyi yksi keisarikunnan tärkeimmistä teollisuusalueista.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sleesian provinssin alue jaettiin vuonna 1919 kahteen uuteen provinssiin, Ala-Sleesian provinssiin ja Ylä-Sleesian provinssiin.
Vuonna 1938 perustettiin uusi, lyhytaikaiseksi jäänyt Sleesian provinssi. Se lakkautettiin vuonna 1941. Toisen maailmansodan jälkeen Sleesian provinssin alueesta tuli lähes kokonaan osa Puolaa ja alueen saksalaiset asukkaat karkotettiin.
Väestö
Sleesian provinssin kielijakauma vuonna 1905/1906 preussilaisten tilastojen mukaan:
Vuonna 1900 Sleesian provinssin asukasluku oli noin 4,7 miljoonaa. Hieman yli kaksi miljoonaa asukkaista oli evankelisia ja 2,6 miljoonaa katolisia. Muita kristittyjä oli noin 9 000, juutalaisia puolestaan noin 48 000.[1] Provinssin asukkaista runsaat 76 prosenttia oli saksalaisia ja 22 prosenttia puolalaisia.
.svg)
.svg){kind=small}