Slade Alive! on brittiläisenSlade-yhtyeen 24. maaliskuuta 1972 julkaistu ensimmäinen livealbumi. Se oli samalla yhtyeen läpimurtolevy: albumi nousi Britannian listalla sijalle kaksi ja pysyi listalla 58 viikon ajan[7]. Australiassa albumi oli viisi viikkoa listaykkösenä.
Albumi nauhoitettiin studiolivenä Lontoon Command Studiosissa. Yleisönä oli Sladen fanikerholaisia.
Slade oli tehnyt läpimurtonsa Britanniassa menestyssingleillä ”Get Down and Get with It”, ”Coz I Luv You” ja ”Look Wot You Dun”. Yhtye uskoi, että pääsy albumilistalle onnistuisi parhaiten tallentamalla yhtyeen livesoundi levylle.[7] Rumpali Don Powellin mukaan idean livelevyn tekemiseen antoi Sladen manageri Chas Chandler, jonka mielestä yhtye oli erinomainen livenä.[8]
»Fanit kyselevät, olemmeko julkaisseet albumia, ja on hieman surullista, että meillä ei ole kuin Play It Loud, joka on niin vanhentunut. Meidän olisi pitänyt äänittää livealbumi aikoja sitten.[7]»
Työstö
Slade soitti ja nauhoitti 19. – 21. lokakuuta 1971 kolme perättäistä esiintymistä Lontoon Command Theatre Studiossa.[7] Yleisönä oli Sladen fanikerhon jäseniä.[9] Kolmen keikan äänittäminen maksoi 600 puntaa. Valtaosa levylle päätyneestä materiaalista otettiin toisesta esiintymisestä. Tuottaja Chas Chandler alun perin hylkäsi Command-studion ja Sladen yhdessä tekemän miksauksen. Chandler teki uudelleenmiksauksen, jonka puolestaan yhtye hylkäsi ja valitsi albumille alkuperäisen miksauksen.[7]
Albumia ei juurikaan korjailtu jälkeenpäin studiossa, vaan levylle päätyivät myös välispiikit ja pienet virheet.[10]
Musiikki
Albumin aloittaa Alvin Leen kirjoittama ja alun perin Ten Years After -yhtyeen levyttämä ”Hear Me Calling”.[11] Slade esitti sitä usein livenä, ja se oli esiintymisten avauskappale vuosien ajan. Siitä äänitettiin myös studioversio, jota Slade harkitsi vuoden 1971 ”Get Down and Get with It” -läpimurtosinglensä seuraajaksi. Yhtye ei kuitenkaan ollut tyytyväinen levytykseen. Se julkaistiin vasta vuonna 2011 Sladest-kokoelman uusintapainoksella.[7]
”Hear Me Calling” -kappaletta seuraa Sladen oma ”In Like a Shot from My Gun”, josta ei ole tehty lainkaan studioversiota. Rumpali Don Powell kertoi vuonna 1981, että kappale oli tarkoitus levyttää studiossa, mutta livelevytyksen jälkeen yhtye ei uskonut studioäänityksen tekevän sille oikeutta.[7]
John Sebastianin kirjoittama ja alkujaan The Lovin’ Spoonful -yhtyeen levyttämä ”Darling Be Home Soon” on rauhallisempi kappale. Kappaleessa Holder vahingossa röyhtäisee, mistä tuli kappaleen tunnusmerkki. Konserttien yleisö vaati pitkään häntä röyhtäisemään samassa kohdassa. A-puolen päättää singlenäkin julkaistu oma kappale ”Know Who You Are”. Siinä soittaa tamburiinia tuntemattomaksi jäänyt katsoja. Holderilla oli usein tapana pyytää yleisöä lavalle osallistumaan yhtyeen esitykseen.[12]
B-puolen ensimmäinen kappale on vauhdikas perusrock ”Keep on Rocking”. Seuraavana on vuorossa yhtyeen ensimmäinen listamenestys ”Get Down and Get with It”. Levyn päättää pitkä ja paljon sooloja sisältävä versio Steppenwolfin kappaleesta ”Born to Be Wild”. Slade oli levyttänyt sen jo vuonna 1969 esikoisalbumilleen Beginnings.[13]
Kansitaide
Chas Chandlerin ideoimana albumin kansitaiteesta järjestettiin yleisökilpailu The Sun -sanomalehdessä[7]. Ehdotuksia tuli tuhansia, ja Sladen jäsenet valitsivat voittajaksi M. Webbin teoksen. Kuvassa kaksi pientä nallea on piirtänyt suuremman nallen, jota palvoo unihattupäinen hahmo.[14] Teosta käytettiin albumin italialaisessa ja israelilaisessa versiossa sekä osassa ranskalaisia ja alankomaalaisia painoksia.[7]
Suurimmassa osassa se päätyi kuitenkin sisäaukeamalle, jossa on myös kappaleiden tiedot sekä sitaatteja yhtyeen jäseniltä ja muilta muusikoilta, kuten Paul McCartneylta, Ritchie Blackmorelta ja Al Stewartilta. Yhdysvaltalaisesta painoksesta poistettiin Sladen rumpalin Don Powellin tokaisu ”To Hell with America”. Kanadan painoksessa se on mukana, mutta vasemman sisäkannen sivu on alkuperäisen väripiirroksen sijaan mustavalkoinen.[14]
Valtaosassa painoksista kansikuvana on punamusta kuva yhtyeestä lavalla.[14] Kuvan otti Chris Walter ja kannen suunnitteli Derek Robinson. Kannet ovat avattavaa gatefold-mallia. Kanadalaisessa uusintapainoksessa etu- ja takakansi ovat päinvastaisessa järjestyksessä.[7]
Julkaisu ja vastaanotto
Slade Alive! julkaistiin 24. maaliskuuta 1972.[7] Albumi nousi Britanniassa sijalle kaksi sekä pysyi listalla 58 viikon ajan, mikä on enemmän kuin millään muulla yhtyeen äänitteellä.[7][9]Australiassa se nousi listaykköseksi ja oli myydyin albumi sitten vuoden 1967 Beatles-levyn Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band.[7]
Ennen itse albumia helmikuussa 1972 julkaistiin 500 kappaleen promosingle ”Hear Me Calling”, jonka B-puolella oli ”Get Down and Get with It”.[7]
Albumista julkaistiin vuonna 1978 Länsi-Saksassa kahden vinyylilevyn versio, jossa oli mukana myös yhtyeen toinen livealbumi Slade Alive Vol II. Vuonna 1991 ilmestyi ensimmäinen CD-versio, jonka yhtyeen basisti Jim Lea oli digitaalisesti remasteroinut. Vuonna 2006 Salvo-levymerkki julkaisi sen kahden CD-levyn albumia The Slade Live Anthology, joka ilmestyi uudelleen vinyylinä vuonna 2009 ja CD:nä 2011. BMG julkaisi vuonna 2017 deluxe-version vinyylinä ja CD:nä. Vinyylipainoksessa oli mukana kuusisivuinen liite ja taidekortti, ja CD:n mukana tuli 28-sivuinen liite.[7]
