Sininen koiravärinä viittaa yleisimmin teräksen- tai siniharmaaseen väritykseen, joka on geneettisesti D-lokuksen diluution haalistama musta. Nimeä sininen käytetään kuitenkin tarkoittamaan joitain muitankin värityksiä, erityisesti roduilla, joilla D-diluutiota ei hyväksytä.

Sininen koira on sävyltään viileän tai sinertävän harmaa, sävy vaihtelee tummasta lyijynharmaasta vaaleaan siniharmaaseen. Mustaan verrattuna sininen koira antaa ylivalottuneen tai haamumaisen vaikutelman. Liilasta eli isabellasta sininen eroaa nenän värin perusteella: liila on maksanruskean diluutio, ja liilalla koiralla on siksi aina ruskeansävyinen kirsu. Sinisen koiran kirsu on viileänharmaa. Liilan yleissävy on myös yleensä punertava.

Sinistä saatetaan eri roduilla ja myös yleisesti kutsua melkein minkä tahansa viileänharmaan värityksen nimessä. Esimerkiksi sinimerle on mustapohjainen merle, jolla on mustia ja siniharmaita läiskiä. Musta eumelaniini kuitenkin osoittaa, ettei sinimerle ole diluutiovärinen. Diluutiovärinen mustapohjainen merle on värityksenä harvinaisempi ja tunnetaan nimellä slate merle, ”liuskekivimerle”.

Sininen väritys hyväksytään esimerkiksi chow chow:lla, tanskandoggilla ja thai ridgebackillä. Sinimerle hyväksytään mm. australianpaimenkoiralla, bordercolliella, colliella, sekä beaucenpaimenkoiralla (nimellä harlekiini). Sininen roan tunnetaan joillain lintukoirilla, mm. cockerspanielilla. Australiankarjakoiralla termiä sininen käytetään "sinikirjavasta" (blue mottled/ blue speckled) värityksestä, joka on käytännössä ilmiasultaan lähellä blue roania.

• kerrynterrieri: vaaleneva harmaa
• shetlanninlammaskoira: sininen l. mustapohjainen merle
• villakoira: mustana syntyvä koira, joka vaalenee tummanharmaaksi muutamassa vuodessa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sininen (koiraväri) Wikimedia Commonsissa