Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tarkennus: Lähes lähteetön. Yleislähteet lisätty yli 10 vuotta sitten, joten niiden varaan eivoi paljon laskea. Etsittävä uudet lähteet ja merkittävä viitteinä.
Bordercollie on ulkomuodoltaan sopusuhtainen ja sulavalinjainen. Ruumiinrakenteeltaan se on pitkänomainen. Pää on muodoltaan leveähkö, korvat ovat pystyt tai puolipystyt. Koiran häntä on pitkä. Karva on joko lyhyttä tai pitkää, tiheää ja karkeaa. Bordercollie on väritykseltään yleensä mustavalkoinen, mutta kaikki väritykset ovat sallittuja kunhan valkoinen ei ole hallitseva väri. Säkäkorkeus vaihtelee 48 sentistä 56 senttimetriin, ja urokset olvat narttuja jopa huomattavasti kookkaampia.
Bordercollieiden ulkonäössä on rodun sisällä suurta hajontaa. Työlinjaiset koirat ovat yleensä joko puolipitkäkarvaisia tai lyhytkarvaisia ja kevytrakenteisia, näyttelylinjaiset taas paksuturkkisia ja huomattavasti raskaamman oloisia. Näin ollen rotu rajataan melko karkeasti kahteen eri luokkaan: työkoiriin ja näyttelykoiriin. Näyttelykoirat jakaantuvat vielä kolmeen eri linjaan: australialaisiin, englantilaisiin ja uusiseelantilaisiin. Jakautumista linjoihin on kuitenkin pyritty häivyttämään ja saamaan yhtenäisempi rotumääritelmä.
Luonne ja käyttäytyminen
Bordercollien luonteessa on säilynyt hyvin paljon alkuperäisessä käytössä eli paimennuksessa olleita hyödyllisiä piirteitä. Rotu on sitkeä, innokas, ahkerasti työskentelevä ja omistajalleen nöyrä. Bordercollien ei kuulu olla aggressiivinen. Bordercollie kiintyy omistajiinsa ja viihtyy laumansa kanssa. Jos se on hyvin kiintynyt omistajiinsa, voi omistajien poissa ollessa ilmetä eroahdistusta, joka on kuitenkin poistettavissa. Niiden luonne on lempeä, suvaitsevainen ja sosiaalinen, ja niissä on myös terävyyttä ja taistelutahtoa.
Nopeutensa ja koulutettavuutensa ansiosta bordercolliet ovat myös suosittuja harrastuskoiria, ja ne ovat ihanteellisia kumppaneita muun muassa agilityyn ja tokoon. Ilman jatkuvia virikkeitä koiran työinto saattaa ilmetä häiritsevänä, esimerkiksi ärtyisyytenä tai tavaroiden tuhoamisella, eikä bordercollielle näin ollen riitä pelkkä kaupunkilenkki, vaan se vaatii älyllistä haastetta, kuten pallonheittelyä, interaktiivisia pelejä, ongelmapalloja yms. Rotua pidetään yhtenä maailman älykkäimmistä roduista, ja sitä on siten suhteellisen helppo kouluttaa.lähde? Rodun älykkyydestä kertoo, että yhdysvaltalainen Chaser-niminen narttu on oppinut ainakin 1 022 esineen nimen.[3]
Käyttötarkoitus
Työlinjainen bordercollie
Bordercollien pääasiallisena tehtävänä on edelleen maailmanlaajuisesti paimennus, kuten on ollut rodun syntyajoilta lähtien. Se on sopii hyvin kaikenlaisen karjan paimennukseen, mutta eniten sitä käytetään lampaiden paimentamisessa. Nykyään sitä kuitenkin käytetään myös harrastuskoirana.
Useimmissa maissa paimen- ja harrastuskoirat ovat eri linjoista. Bordercollie on suosittu harrastuskoira erinomaisten käyttö- ja koulutettavuusominaisuuksiensa ansiosta. Bordercollie on epävirallisesti älykkäimpiä koirarotuja, koska sillä on nopea reagointikyky, kova miellyttämisenhalu, syvä kiintymys omistajaan ja nopeat refleksit. Se ei turhaudu eikä jätä tehtävää kesken. Bordercollien kanssa voi harrastaa paimennusta, tottelevaisuuskokeita, agilitya, palveluskoiralajeja, koiranäyttelyitä ja monia muita lajeja.
Alkuperä
Bordercollien kaltaisia koiria on ollut Skotlannissa ja Englannissa vuosisatojen ajan lammaspaimenina. Kyse on yhdestä maailman vanhimmista alkuperäisistä koiraroduista, joka on muiden collie-sukuisten rotujen kanta. Sen uskotaan polveutuvan roomalaisten mukanaan tuomien kookkaiden ja raskasluustoisten paimenkoirien sekä viikinkien mukanaan tuomien pienempien paimenpystykorvien risteytyksistä.[2] Ulkonäöltään koirat olivat varsin vaihtelevia, koska sukua jatkamaan valittiin paimennusominaisuuksiltaan parhaat koirat. 1800-luvun lopulla alkoi rodun varsinainen kehitys, kun kuningatar Viktoria liittyi sen harrastajiin. Siinä vaiheessa skotlanninpaimenkoira ja bordercollie jaettiin kahdeksi roduksi.[2] Vuonna 1915 rotu sai nimekseen virallisesti bordercollie, koska rotu on lähtöisin Pohjois-Englannin ja Etelä-Skotlannin rajamailta (border tarkoittaa rajaa). Rotua on pidetty kautta aikojen erittäin hyvänä paimenkoirana, ja sen erityispiirteenä on paimennus tuijottamalla. Tätä hypnoottista tuijotusta kutsutaan eyeksi. Bordercollie pystyy paimentamaan jo pelkällä katsellaan. Bordercollie on vieläkin suosittu rotu, ja niitä on Suomessakin paljon.
Terveystilanne
Bordercollie alkuperäisessä työssään.
Bordercolliet on jalostettu paimentamaan ja siihen käyttötarkoitukseen niiden tulisi edelleenkin kyetä. Tämän vuoksi niiden tulee olla kaikin puolin terveitä ja hyväkuntoisia. Paimenkoiralta edellytetään myös kyllin vahvaa hermorakennetta, jotta se kestää myös paineen alla työskentelyn.
Bordercollie on yleisesti ottaen melko terve rotu. Rodun edustajilla on havaittu Suomessa jonkun verran lonkkaniveldysplasiaa, CEA:ta (collie eye anomaly) ja harmaakaihia. Suomessa harvinaisina tapauksina on todettu myös PRA:ta (verkkokalvon etenevä surkastuma), kyynärniveldysplasiaa ja epilepsiaa. Muissa maissa ne ovat bordercolliella hieman yleisempiä. Bordrcolliella esiintyy lonkkavikaa: vuosina 1997–2003 tutkituista 484 koirasta tapauksia oli 22,73 prosenttia. Nykyään ainakin Suomessa sairaita koiria on huomattavasti vähemmän. Rodulla on nousevina ongelmina nivelen kasvu- ja luutumishäiriö (osteokondroosi) erityisesti olkapäässä irtopalalla ja sitä ilman (OCD ja OC) sekä epilepsia.
↑Tina Frederiksen ja Karen Grubbe (toim.): Mikä koirarotu on älykkäin? Tieteen Kuvalehti, 2011, nro 13, s. 5. Helsinki: Bonnier Publications. ISSN 0903-5583
