Vuonna 1961 Sinin ilmoitettiin juosseen Pjongjangissa naisten 800 metrillä uuden maailmanennätyksen 2.01,2. Ennätystä ei virallisesti hyväksytty maailmanennätykseksi, sillä Pohjois-Korea ei tuolloin ollut IAAF:n jäsen.
Sinin vuonna 1962 Pohjois-Koreassa juoksema 400 metrin aika 51,9 hyväksyttiin maailmanennätykseksi. Se oli maailman ensimmäinen 52 ja 53 sekunnin alitus. Myöhemmin Sin juoksi matkan ajassa 51,2, mutta sitä ei enää hyväksytty maailmanennätykseksi.
Vuonna 1963 Sin kilpaili Moskovassa, mutta neuvostoliittolaiset juoksijat kiilasivat hänet ja kieltäytyivät myöhemmin kokonaan juoksemasta hänen kanssaan, koska hän muistutti enemmän nuorta miestä kuin naista.
Vuoden 1964 jälkeen Sin katosi kokonaan kansainvälisistä kilpailuista. Syyksi epäiltiin Pohjois-Korean epäonnistunutta projektia koskien Tokion kesäolympialaisia ja niiden yhteyteen liittynyttä pelkoa lääkärintarkastuksesta. Noina aikoina liikkui myös sitkeä huhu, jonka mukaan Sin olisi ennen kisoja Tokiossa oleskellessaan tavannut Etelä-Koreassa eläneen isänsä, joka olisi paljastanut hänet kadonneeksi pojakseen. Todellinen syy siihen, miksei Sin kilpaillut koskaan julkisesti kansainvälisissä huippukilpailuissa, on kuitenkin hämärän peitossa.
Lähteet
Wolfgang Wünsche: Kilpakenttien sankarit. Karisto, 1984.
