Hänen esikuvinaan nuoruudessa toimivat monet jazz-rumpalit ja yhtyeistä ja artisteista Elvis Presley, Chuck Berry sekä The Beatles[1]. King aloitti varsinaisen uransa 1960-luvun lopulla Opal Butterfly-nimisessä psykedeelisessä yhtyeessä. Yhtye teki pari singleä ja soundtrackin elokuvaan Groupie Girl, jossa yhtyeen jäsenillä oli myös pienehköt roolit. Loppuaikoina yhtyeessä soitti kitaraa Lemmy Kilmister.[2]
Vuonna 1972space rock-yhtye Hawkwindin rumpalin Terry Ollisin huumeidenkäyttö oli kasvanut bändin toimintaa haittaavaksi ja uutta rumpalia tarvittiin. Hawkwindin basisti Lemmy Kilmister näki vanhan bändikaverinsa Kingin Lontoossa ja pyysi tätä liittymään yhtyeeseen[1]. Simon Kingistä tuli tärkeä osa yhtyeen rytmiryhmää, ja hänen tavaramerkkinsä olikin tasainen, suoraviivainen ja tarkka rytmi. Yhtye teki menestyneimmät albuminsa 1970-luvun alkupuoliskolla Kingin ollessa mukana kokoonpanossa.
King pysyi yhtyeessä aina vuoteen 1978, jolloin erosi henkilökohtaisista syistä. Vuonna 1979 hän perusti Jawa-yhtyeen yhdessä Nic Potterin ja Huw Lloyd Langtonin kanssa. Tämä kokoonpano soitti myös Hawkwind-mies Steve Swindellsin sooloalbumilla Fresh Blood, joka julkaistiin vuonna 1980.
Vuonna 1979 King ja Langton liittyivät uudelleenkasattuun Hawkwindiin ja King oli mukana hyvin menestyneellä Live Seventy-Nine-albumilla. Vuonna 1980, Levitation-albumin levytysten aikana, King erosi toistamiseen yhtyeestä. Syynä olivat jälleen henkilökohtaiset ongelmat, tällä kertaa lähinnä päihteiden vuoksi[3][4]. Tämän jälkeen King oli mukana lyhytaikaisessa Turbo-yhtyeessä (mukana myös Hawkwind-mies Simon House), ja vuonna 1982 hän harjoitteli vielä Hawkwindin kanssa, mutta päätti kuitenkin lopettaa musiikkiuransa samana vuonna.
