Levitation oli ensimmäisiä albumeja, jotka on nauhoitettu digitaalista teknologiaa käyttäen. Albumin teon aikaan Roundhouse-studiolle oli Bronze-yhtiö hankkinut uuden digitaalisen studiolaitteiston. Nauhoitusten alkaessa kokoonpano oli sama kuin edeltävällä Live Seventy Nine-albumilla (Dave Brock, Huw Lloyd Langton, Harvey Bainbridge, Tim Blake ja Simon King).
Rumpali Simon King lähti yhtyeestä albumin levytyksen loppuvaiheissa henkilökohtaisten ongelmien vuoksi[1]. King kertoi jälkeenpäin että hänen alkoholin käyttönsä oli pahentunut levytyksen aikoihin ja hänen täytyi lähteä yhtyeestä saadakseen henkilökohtaiset asiansa kuntoon[2]. Kingin tilalle tuli Cream-yhtyeestä tuttu rumpali Ginger Baker, joka soitti rummut levylle uudestaan ja jäi myös varsinaiseksi jäseneksi yhtyeeseen. Yhteys Bakeriin oli saatu Huw Lloyd Langtonin vaimon kautta, joka työskenteli Bakerin manageritoimistossa[1].
Musiikillisesti albumi jatkaa edellisen levyn heavy rock-tyylistä suuntausta, tosin myös melodisiakin kappaleita on, ja myös syntetisaattoreita käytetään kohtalaisesti. Albumi sisältää myös neljä instrumentaalia ("Psychosis", "World Of Tiers", "Prelude" ja "Space Chase"). Instrumentaalien runsaampi määrä johtunee vokalisti-lyyrikko Robert Calvertin poistumisesta yhtyeestä, joten varsinaista sanoittajaa ei yhtyeen piiristä löytynyt.
Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat Brockin säveltämät "Levitation", "Motorway City" ja singlenäkin julkaistu "Who's Gonna Win The War". Kappaleita esitettiin livenä jo vuoden 1979 kiertueella ennen varsinaisia studionauhoituksia ja ne ovat ajan myötä nousseet yhtyeen klassikoihin kuuluviksi kappaleiksi.
Albumin julkaisun jälkeen
Levitation menestyi hyvin Britannian albumilistalla nousten top-20:n tuntumaan. Hawkwind lähti promotoimaan albumia vuoden 1980 loppuajaksi yhteensä 44 konserttia sisältävälle Britannian kiertueelle. Kahdeksan konsertin jälkeen Tim Blake erosi yhtyeestä erimielisyyksien takia [1]. Hänen tilalleen kiertueen loppuajaksi tuli Keith Hale. Seuraavan vuoden alkupuolella Ginger Baker ja Hale erotettiin yhtyeestä. Baker oli tavannut kiertueen aikana vanhan Cream-basistin Jack Brucen ja hän taivutteli Halen kanssa Dave Brockia erottamaan Harvey Bainbridge ja ottamaan Bruce tämän tilalle[1]. Brock ei tähän suostunut ja Baker ja Hale saivat lähteä. Baker totesi myöhemmin, kuinka "maailman huonoin basisti syrjäytti maailman parhaan rumpalin"[3]. Bakerin persoona oli aiheuttanut muutenkin vaikeuksia yhtyeen sisäpiirissä ja hän vei myös yhtyeen huomiota lehdistössä, jossa yhtyettä oli alettu kutsua nimellä "Ginger Baker's Hawkwind"[1].
Levitation jäi myös Hawkwindin viimeiseksi levyksi Bronze-merkillä. Brock olisi halunnut julkaista live-materiaalia sisältävän albumin, mutta levy-yhtiössä ei haluttu panostaa live-albumeihin[1]. Pian tämän jälkeen Bronze julkaisi kuitenkin Motörheadin livealbumin ja tästä pettyneenä Brock ja Hawkwind jättivät Bronze Recordsin[1]. Levitation-kiertueen livenauhoituksia julkaistiin myöhemmin Zones- ja This Is Hawkwind Do Not Panic-albumeilla sekä Levitation-albumin remasteroidulla painoksella (Atomhenge).
Kappaleet
"Levitation" (Brock) - 5:48
"Motorway City" (Brock) - 6:48
"Psychosis" (Bainbridge) - 2:22
"World Of Tiers" (Bainbridge/Lloyd Langton) - 3:30
"Prelude" (Blake) - 1:28
"Who's Gonna Win The War" (Brock) - 4:45
"Space Chase" (Lloyd Langton) - 3:27
"The Fifth Second Of Forever" (Brock/Lloyd Langton) - 3:11
"Dust Of Time" (Brock/Bainbridge/Lloyd Langton) - 6:22
