Shakin 48. maailmanmestaruusottelu järjestettiin 23. syyskuuta – 13. lokakuuta vuonna 2006Kalmukian pääkaupungissa Elistassa. Ottelussa vastakkain pelasivat FIDE:n hallitseva maailmanmestari, bulgarialainen Veselin Topalov ja vuonna 1993 FIDE:stä eronneiden Garri Kasparovin ja Nigel Shortin perustaman mestaruusjärjestelmän hallitseva mestari, venäläinen Vladimir Kramnik. Ottelu koostui 12 pelistä, ja koska tilanne oli niiden jälkeen tasan 6–6, ratkaistiin mestaruus lyhyemmillä siirtoajoilla pelatuilla neljällä jatkopelillä, joissa Vladimir Kramnik varmisti mestaruuden itselleen tuloksella 8½–7½.
Kramnik voitti ottelun ensimmäisen pelin 75 siirron sekä kuuden ja puolen tunnin pelin jälkeen. Topalov, jonka tyyli on enemmän taktinen kuin asemallinen, painosti voimakkaasti, mutta teki pahan virheen pelin loppupuolella. Topalovilla oli tasa-asema läpi pelin ennen virhelaskelmaansa.[2]
Kramnik voitti toisenkin pelin, tällä kertaa 63 siirrossa. Topalovilla oli mahdollisuus voittaa peli nopeasti 32:nnen siirron kohdalla pelaamalla 32.Txg4+!, mitä kumpikaan pelaajista ei huomannut pelin aikana. Epätarkkuuksien vuoksi Topalov kuitenkin hävisi pelin.
Kylpyhuonekiista
28. syyskuuta Topalovin manageri Silvio Danailov valitti ottelun järjestäjille ja lehdistölle Kramnikin toistuvista kylpyhuonekäynneistä ensimmäisen neljän pelin aikana. Danailov huomautti, että toisin kuin muualla kylpyhuoneissa ei ollut videovalvontaa, ja piti Kramnikin käyntien tiheyttä ”outona, ellei jopa epäilyttävänä”. Hän uhkasi Topalovin luopuvan ottelusta, ellei asiaan puututtaisi.[3]
FIDEn vetoomuslautakunta totesi, että Kramnikin kylpyhuoneessa käyntejä oli liioiteltu, mutta määräsi, että pelaajien omat kylpyhuoneet suljetaan ja avataan yhteinen käymälä, joka on vain pelaajien käytössä.[4] Kramnikin manageri Carsten Hensel antoi julkisen lausunnon, jossa hän vaati pysyttävän ottelun alussa sovituissa säännöissä. Hän puolusti Kramnikin tiheitä kylpyhuonekäyntejä: ”Lepohuone on pieni ja Kramnik pitää käveleskelystä ottelun aikana. Siksi hän käyttää myös kylpyhuonetiloja. [– –] Lisäksi on todettava, että Kramnikin on juotava paljon vettä pelien aikana.” Hensel sanoi Kramnikin kieltäytyvän ottelun pelaamisesta niin kauan kuin FIDE ei kunnioita Kramnikin oikeuksia käyttää omaa kylpyhuonettansa silloin kun hän haluaa. Hän ilmaisi myös epäluottamuksensa vetoomuslautakuntaa kohtaan ja vaati sen jäsenten vaihtamista.[5]
Ottelun järjestäjät pysyivät vetoomuslautakunnan päätöksessä, Kramnik kieltäytyi tulemasta pelaamaan viidettä peliä, ja niin ottelu merkittiin Topalovin voitoksi.[6] Myöhemmin samana päivänä FIDEn presidentti Kirsan Iljumžinov vastasi Kramnikille luottavansa täysin vetoomuslautakunnan jäseniin ja heidän tekemäänsä päätökseen ja pyysi Kramnikia jatkamaan ottelua.[7]30. syyskuuta ilmoitettiin, että kuudetta peliä ei pelata suunnitelman mukaan, vaan seuraava peli olisi päivää myöhemmin.[8] Saman päivän iltana osapuolien kanssa neuvotellut Kirsan Iljumžinov totesi heidän haluavan jatkaa peliä, mutta kylpyhuoneista ei ollut vielä päästy sopuun eikä myöskään siitä, jatketaanko tilanteesta 3-1 vai 3-2.[9]
Vetoomuslautakunnan päätös todettiin virheelliseksi ja sen jäsenet vaihdettiin. Koska Kramnik ei kuitenkaan ollut tehnyt protestia kahden tunnin sisällä viidennen pelin päättymisestä, pelin tulos jäi voimaan ja ottelua jatkettiin tilanteesta 3-2.[10]
Iljumžinov kertoi Juri Vasiljevin haastattelussa 3. lokakuuta2006:
Näethän, etten yksinkertaisesti voinut tehdä mitään muuta päätöstä. Jos viidennen pelin tulos olisi mitätöity, Topalov ja hänen joukkueensa olisi lähtenyt Elistasta, vienyt meidät urheiluoikeuteen ja haastaneet meidät useista miljoonista dollareista (rikotut sopimukset, pelaamattomat ottelut ja niin edelleen – kaikki olisi sisällytetty siihen) Olisimme väistämättä hävinneet jutun ja meistä olisi tullut vararikkoinen järjestäjä.[11]
Englantilaisen suurmestari John Nunnin mukaan kylpyhuonekiistassa kyse oli siitä, että Topalovin joukkue päätti tehdä psykologisen hyökkäyksen vaikeassa pistetilanteessa.[12]
Lähteet
Bareev, Evgeny & Levitov, Ilya: From London to Elista. New In Chess, 2007. ISBN 978-90-5691-219-2
