Linko eli sentrifugi on erottelulaite, jolla nestepitoisesta seoksesta voidaan erottaa eritiheyksiset olomuotoalueetkeskipakoisvoiman avulla. Laitteessa eri aineosia sisältävä seos saatetaan voimakkaaseen pyörimisliikkeeseen, jolloin painavimmat aineosat pyrkivät kertymään mahdollisimman etäälle pyörimisakselista. Menetelmää kutsutaan sentrifugoinniksi (linkoaminen) latinankielisen keskipakovoimaa tarkoittavan termin mukaan.[1][2]
Linkoja, joiden pyörimisnopeus on yli 20 000 r/min, nimitetään ultrasentrifugeiksi. Laitteen keksi vuonna 1925Theodor Svedberg, joka sai keksinnöstä Nobelin kemian palkinnon 1926. Ultrasentrifugi pystyy tuottamaan miljoonakertaisen painovoiman kiihtyvyyden, joka mahdollistaa makromolekyylienkerrostumisen tarkastelun. Ultrasentrifugi toimii joko nestevälitteisen tai paineilmakäyttöisen turbiinin periaatteella.
Suurissa lingoissa pyöritetään myös ihmisiä esimerkiksi sotilaslentäjien tai avaruuslentäjien valinnassa ja heidän G-voimiensa kestokyvyn lisäämiseksi.
Yhdysvaltain ilmavoimilla on tällainen linko Holloman Air Force Base -tukikohdassa, jossa tehdään ilmailulääketieteen tutkimusta.
Miehitettyihin avaruusasemiin on kaavailtu sentrifugimaisia rakenteita, joilla asemalle saataisiin aikaan keinotekoinen painovoima. Toteutus on kuitenkin vielä kaukana.
Käyttö kotitalouksissa
Kotitalouksissa käytössä olevat pyykki- ja mehulingot toimivat samalla periaatteella.