Carrillo vietti 38 vuotta maanpaossa, pääosan ajasta Ranskassa. Hän palasi Espanjaan vuonna 1976 Francisco Francon kuoltua. Seuraavana vuonna ilmestyi Carrillon kirjoittama Eurokommunismi-kirja, joka tyrmättiin Neuvostoliitossa[2]. Hänet valittiin Espanjan parlamentin alahuoneeseen vuonna 1977 ja uudelleen vuosina 1979 ja 1982.
Carrillo herätti kansainvälistä huomiota arvostelemalla avoimesti Neuvostoliittoa ja kannattamalla Espanjan liittymistä EEC:hen ja Natoon.[3] Hänet erotettiin kommunistipuolueesta, ja hän perusti 1985 oman Partido de los Trabajadores de España-Unidad Comunistan, joka kuitenkin lakkautettiin vuonna 1991. Myöhempinä vuosinaan Carrillo ei kannattanut enää kommunismia, ja syyskuussa 1991 hän mainitsikin aatteen tulleen tiensä päähän. Hän julkaisi uransa aikana lukuisia kirjoja ja sai 2005 Madridin autonomisen yliopistonkunniatohtorin arvon.
