Peli oli julkaisuhetkellä uutta taistelupelien lajityypissä lisäämällä hahmoille aseet.[3] Pelisarja on tunnettu kiivaasta tahdista.[3] Pintavilkaisulla taistelijoiden liikkeet ja hyökkäykset näyttävät paljon hitaammilta kuin muissa taistelupeleissä, mutta ohjaukseen vastaus on nopeaa ja yksi hyvin ajoitettu napin painallus voi ottaa yli puolet vastustajan energiasta.[3] Vastavuoroisesti hahmoilla on paljon pidempi palautumisaika useimpien voimakkaiden hyökkäysten jälkeen.[3]
Alkuperäinen Samurai Shodown sisältää kaksitoista pelattavaa hahmoa.[2] Peli käyttää neljän näppäimen ohjausta, jossa yksi on heikolle lyönnille ja toinen keskivahvalle lyönnille.[2] Yhdistämällä heikon ja keskivahvan lyönnin saa voimakkaamman lyönnin: vahvemmat lyönnit aiheuttavat enemmän vahinkoa vastustajalle mutta ovat myös hitaampia.[2] Kaksi näppäintä on käytössä heikolle ja vahvalle potkulle, joita voidaan käyttää murtamaan vastustajan puolustus tai saamaan tämä varuiltaan.[2] Kaksoispainamalla eteenpäin tai taaksepäin saa nopean ryntäyksen tai hypyn taaksepäin.[2] Pelin tahti tekee siitä yksilöllisen ja peli on tunnettu vaikeista tekoälyn ohjaamista vastustajista.[2]
Kehitys
Sarjan luoja, suunnittelija, tuottaja ja ohjaaja on Yasushi Adachi.[4] Taustat on suunnitellut Tomoki Fukui ja musiikin on säveltänyt Norio Tate.[4] Pelin kehittänyt ryhmä tunnetaan nimellä "Samurai gumi", joka oli aluksi noin 20 henkilöä ja kasvoi myöhemmissä peleissä noin 50:een.[4]
Alkuperäinen ajatus oli toimintapeli, jossa on erilaisia hirviöitä.[4] Alkuperäinen ajatus muistutti enemmän Double Dragon ja Streets of Rage pelejä.[4] Adachi kuitenkin muutti suunnitelmaa pohtiessaan mikä vetoaisi globaaliin yleisöön ja päätyi taistelupeliin, jossa on ninjoja ja samuraita.[4] Genan on ainoa hahmo, joka säilyi alkuperäisestä ideasta: inspiraatio hahmoon on peräisin Tim Burtonin Saksikäsi Edwardista.[4]
Adachi halusi esitellä aseistetun taistelun kauhua ja siksi miekan osuma on niin merkittävä.[4] SNK:n johto halusi suunnitelmaa muutettavan, mutta Adachi ajatteli riskin ja pelon alla taistelemisen kiinnostavaksi ja piti sen pelissä.[4] Päätös oli aikanaan kiistanalainen.[4]
Peli hyödynsi Neo Geon tukea PCM-äänelle ja pelissä oli useita eri ääniä kun lyönti osuu, sekä hienovaraisempi efektejä kuten hengittämistä hyökkäysten välissä paremman realistisuuden saamiseksi.[4] Hahmojen äänet ovat tehty ammattimaisilla ääninäyttelijöillä, joka eroaa aiemmin käytetystä tavasta käyttää vapaana olevaa henkilökuntaa.[4] Ääniraidalla käytetään useita perinteisiä japanilaisia soittimia.[4]
Pelin outo nimeäminen on peräisin SNK:n Yhdysvaltalaiselta jakelijalta, jonka mielestä "Spirits" ei kuvaa riittävästi mistä pelissä on kyse.[4] Pelin nimeksi ehdotettiin "Showdown" kun elokuva Shogun oli suosittu, jolloin nimeksi tuli Shodown.[4]
Pelin versiot
Useimmat pelin käännökset on tehnyt Takara.[2] Sega Mega Drive ja Super Nintendo Entertainment System versioissa näkyvimmät erot ovat grafiikoissa ja monet hahmojen animaatioista on joko poistettu tai muutettu radikaalisti johtaen erilaisiin liikkeisin.[2] Kolminappisella ohjaimella kolme lyöntiä ovat näppäimissä A, B ja C, jolloin potkut ovat näiden yhdistelmillä.[2] Äänien laadusta on karsittu ja joitakin ääniä on poistettu.[2]
Sega CD -version käännöksen on tehnyt Funcom ja sen animaatiot noudattavat alkuperäistä.[2] 3DO-version käännöksen on tehnyt Crystal Dynamics.[2]
Peli on julkaistu PlayStationille vuonna 1998 osana Samurai Spirits Kenkaku Shinan -pakettia.[2] Pelin versioita on myös SNK Arcade Classics Vol. 1 ja Samurai Shodown Anthology -kokoelmissa eri alustoille.[2]
Muu media
Anime-elokuva Samurai Shodown: The Motion Picture (Samurai Spirits - Haten Kōma no Sho) perustuu löyhästi pelin hahmoihin.[5]
